perjantai 24. helmikuuta 2017

5 vuotias







Johanna Kurkela; Ainutlaatuinen

Missähän sut tehtiin? Tähtien tuolla puolella muovailtiin huolella Ethän sä ikinä kadota tuota katsetta? Mitähän sä vielä kantaa voit korkealla kun noin sä soit Ei mitään tuu niin painavaa et se sinut musertaa Kaunis pieni ihminen Sä olet ainutlaatuinen Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan Keskellä ihmettä Sen tajuu vasta jälkeenpäin Taidat aavistaa jo sen Yksin täytyy jokaisen polku mennä pimeään että pystyy elämään Kaunis pieni ihminen Sä olet ainutlaatuinen Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan Sä saatat selvitä vähin vammoin matkalla Ystäväsi huolehtii kun askelees on hatarat Elämässä pitää kii jos sen päältä putoat Kaunis pieni ihminen Sä olet ainutlaatuinen Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan Sä olet ainutlaatuinen Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan


(kummi lauloi tämän Pyryn ristiäisissä)


"Mieskätilö toi mulle heräämöön kuvan Pyrystä ja Iivarista. Itkin. Tottakai itkin. Niin hellyyttävä näky. Siinä hän sitten yritti kertoa mulle Pyryn downista, mutta ei päässyt loppuun asti, kun jatkoin hänen lausettaan ja tokaisin: ei se haittaa, mä arvasin tän jo kauan sitten, vaikka ei sitä kukaan muu tiennyt. Hän on silti mun lapsi. Rakkain sellainen. 

Kätilö yllättyi ja sanoi; en ihan odottanut näin hienoa suhtautumista, mutta ihanaa kun välillä käy näinkin.

Pyry oli tarkoitettu juurikin meille. Sellaisena millaisena syntyi. Se oli yhdentekevää, se vammaisuus. Meidän ihanaakin ihanempi lapsi jokatapauksessa. Tähän on tultu, tästä mennään eteenpäin! Päivä kerrallaan, jokaisesta hetkestä nauttien. Siihen pyrimme. "


1 vuotias
2 vuotias

Näin kuvailin vuonna 2014 Pyryn syntymää ja  ajatuksia down lapsen saamisesta. 
Itkuhan tässä tulee silmään sitä muistellessa. Se oli melkoista se. 


3 vuotias

Nyt Pyry jo on 5 vuotias. Täynnä elämän iloa ja aitoa rakkautta pursuava pojankloppi. 
Tämä vuosi on ensimmäinen kun Pyry meidän mielestä jo ymmärtää tulevasta syntymäpäivästään jotain. Ollaan yhdessä lauleskeltu jopa unilauluna paljon onnea vaan - laulua.  Pyry toivottaa edelleen ne onnet joko Robinille tai serkulleen,  Sasulle.  Omaa nimeä ollaan harjoiteltu ja se tulee hyvinkin tyylikkäästi : AGU.  Eli vielä on hieman harjoiteltava, että Pyryn sanominen luonnistuu.  R-kirjain siis sekoittaa pakkaa ihan täysin. 

4 vuotias


                                                         5 VUOTTA

 Viisi vuotta ja hän osaa mm.hyppiä tasajalkaa, tehdä ison tornin palikoilla, koota nuppipalapelin,  syödä haarukalla ja lusikalla itsenäisesti, juoda lasista, viedä roskia roskiin pyydettäessä, kiittää kauniisti jokaisesta saamastaan palveluksesta ( "ittss" ja viittoo samalla kiitos) . Riisua vaatteet.  Pukea vaatteet jotenkuten. Osaa muutaman kymmenen viittomaa ja ehkä myös saman verran sanoja, joita äiti ja isä ymmärtää.  
Hän osaa sanoa kahden sanan lauseen : äiti/äsi ato (kato).  Hän osaa aamuisin huutaa isälle: äsiii, evvvvvääääää, öööömmäää!(isä, herätys, syömään).  Hän osaa vastata kysymyksiin ei ja joo ja välillä jopa vastaustaan tarkoittaa. 

Hän rakastaa koiria.  Hän rakastaa vauvoja. Hän rakastaa muita lapsia.  Hän rakastaa isovanhempiaan. Hän rakastaa bussilla matkustamista ja sitä, että bussissa olevat ihmiset vastaavat hänen vilkutukseen ja "oikkaa" (moikka) sanomiseen.  Hän rakastaa antaa pusuja ja Haleja. Hän tykkää Robinista.

Hän tykkää sipsistä ja jätskistä ja pizzasta, pastasta, perunamuusista, nakeista ja vedestä, varsinkin kuplavedestä.  Hän tykkää trampoliineista, kirjoista, laulukirjoista ja yhdestä tietystä huilubiisistä.

Hän taputtaa "jaksamiset" selkään kun halataan.

Hän herää lähes aina hyväntuulisena ja halaa pitkään.

Hän on vekkuli. Hän on huumorintajuinen.  Hän puhua pälpättää omaa kieltään jatkuvasti.  Hän leikkii fröbelien ja Nalle-ohjelman tahtiin, sekä Robinin.

Hän on hyvin monipuolinen kaikinpuolin.




Pyrylle;

 Vaikka aluntaival ei ollut helpoin ja yllätyksiä toit maailmaan suuria. Suurimpana yllätyksenä toit meille lahjan rakastaa jotain niin erityistä kuin sinä olet ja niin täydestä sydämestä. Annoit meille lahjan nähdä kuinka arvaamatonta elämä voi olla ja vaikka se alkuun hankaluuksia toi, se toi niiden hankaluuksien mukana niin paljon ennemmän kaikkea hyvää; uuden oppimista, ymmärtämystä, kärsivällisyyttä, yksinkertaisuutta, rakkautta, ihmeellisyyttä, viisautta ja joustavuutta. Nuo kaikki hyvät asiat saa hankalat asiat unohtumaan. Toit meidän kaikkien kolmen väliin niin lujan siteen, että sitä sidettä me hoidetaan yhdessä aina.


"iizi" vuotta!


Rakastan sua. Mitä ikinä tahansa tielle tulisi, suojelen sua. Mitä ikinä haluat toteuttaa, annan sulle avaimet unelman toteuttamiseen. Mitä ikinä tahdot mulle kertoa, kuuntelen sua ja tuen sua. Oot jo iso poika! 5 vuotias! Silti kaikki vielä edessä! Mennään yhdessä aina näitä vuosia eteenpäin. Olet kultaa.


Onnea rakas.



lauantai 11. helmikuuta 2017

Muutoksen tuulia

Ensi alkuun kerron pienesti kuulumisia. Niissä kuulumisissa ei paljon kehumista ole. Me kun olemme kaikki sairastelleet tämän vuoden hyvinkin pitkälle tähän asti. Nyt alkaa kaikki jo meistä saamaan terveen paperit. Paitsi, että tänään mä oon joutunu tarttuu takas räkäpaperiin ja aivastelen jatkuvasti. Mitähän ihmettä? 

Pyryn syntymäpäivät lähestyy ja sen kunniaksi Pyry lauleskelee jo kovasti paljon onnea vaan - laulua.  Pääosin hän laulaa sen vielä Robinille (robinin onnitteluvideoita kun tuppaa YouTube olemaan täynnä).  
Laulun tunnistamme me vanhemmat.  Se jotakuinkin menee näin:
Ooooi aaaai aaaa ooo iii OBI. 
Välillä tietenkin puhalletaan kuvitteellisesti kynttilöitä.

Me ei vietetä perinteen tapaan tänä vuonna  synttäreitä kotona. Pidämme ne kehitysvammaisten monitoimikeskus Majassa, Malminkartanossa. Alla pari kuvaa yhdestä Majan tiloista. 



Tuolla on varmasti lystiä lapsilla! MAJAAN kannattaa kaikkien tutustua ja heidän toimintaa ehdottomasti tukea,  koska on mieletöntä että tämmöinen paikka on olemassa ja toivottavasti saisimme pitää sen jatkossakin. He tekevät arvokasta työtä! 









Sitten itse muutoksien tuuliin! Me muutamme! 
Me luovumme tästä asunnosta ja muutamme isompaan. Vihdoin ja viimein Pyry saa oman huoneen. Tätä on odotettu ja tää on meille tosi iso juttu nyt. 
Tällä hetkellä kaikki vapaa-aika kuluu tavaroiden pois heittämiseen ja pakkaamiseen. Minulla meni tämän katon alla 9 vuotta. Ne vuodet jää nyt muistoihin. Tämän muutoksen ohella alkaa monia muitakin projekteja, joista kerron teille myöhemmin. 

Tätä mä olen odottanut. Tää on siistiä. 

Yritän ensi viikolla kertoa teille Pyryn tulevasta kuntoutuspalaverista jotain, jos kerkeän. Tää kuntsari on siis joka vuosi juurikin Pyryn syntymäpäivien aikoihin. Siellä käydään läpi Pyryn kehitystä ja palvelujen tarpeita ja siellä on paikalla terapeutteja, lääkäri, terkkari jne. Niistä lisää siis sen tapahtuman jälkeen. 

Nyt jatkan tavaroiden kanssa hääräämistä. 
Mukavaa viikonloppua kaikille!