Inhimillinen tekijä: elämää paniikkioireiden kanssa.

Katsoin tv:stä ko. Ohjelman.  Itkun peittämin silmin.  Nuo, miten vertaiset tuossa kuvailevat tunteitaan on munkin elämässä totisinta totta.  Sitä on vaikea monen ymmärtää. Koska se kaikki ei näy päälle päin kokoaja mitä pään sisällä tapahtuu. 

Pääset katsomaan ohjelman tästä

Ohjelmassa mainittu  kontrollinmenettämisen pelko ja  vaatimustaso itseään kohtaan istuvat myös muhun täysin, nykypäivänä sairauden kanssa vieläkin syvemmin. 

Tämä kontrollinmenettämisenpelko ja vaatimustaso omaan käyttäytymiseen näkyy mulla sekä kotona, että töissä. Eniten se haittaa työntekoa koska pelkään,  että mokaan siellä.  En luota omaan osaamiseen. Myös toisten ihmisten kanssa kanssakäyminen on mulle haasteellista, koska kontrolloin jatkuvasti sitä, että mitä sanon ja mietin, että mitä ne ajattelee musta. Pelkään siis mokaavani sekä työssä, että ihmissuhteissa. Ne saa mulle paniikkia ja ahdistusta vieläkin aikaiseksi, mutta osaan jo paremmin onneksi käsitellä asioita. Työn puolessa on vielä paljon petrattavaa. 

Katsokaa tämä ohjelma  ja antakaa vielä lisää ymmärrystä meitä mielenterveyspotilaita kohtaan. Sitä on useammalla kuin voi monesti kuvitellakaan ja me tarvitsemme sen myötätunnon sairautta kohtaan, kuten kaikki jotka jotain sairastavat.

Loppuun vielä sairauspedistä moi! Pyry on tosi kipeenä ja me vain kovasti yritämme pärjätä. Palataan taas toivottavasti pian asiaan.