sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Toinen kesälomareissu. Suuntana muumimaailma


Torstaina suuntasimme nokan kohti Turkua. Olimme varanneet huoneen holiday club Caribiasta. 2 yötä hintaan 99e, johon kuului aamupalat ja kylpylän vapaakäyttö. Tälläkin kertaa hotelli oli lomailun arvoinen. Kannatti käyttää postissa tullut alekuponki, sillä muumimaailmakin oli sitten vain 20 minuutin matkan päässä.  





Uimisen lisäksi kävimme Turussa seikkailupuistossa. Pyry nautti kummastakin tekemisestä ihan hirveästi. Nyt olisi hakusessa Pyrylle joku kiipeilykoulu tms. Koska hän on ihan mahdoton kiipeilemään. Mitään muuta ei tekisikään. Hän kokeilee jokaisen tielle tulevan esteen päästä yli, keinolla millä hyvänsä ja sitten hyppää korkealta alas. Huimapää ja äitiä hirvittää. Mutta niin todella hyvää liikuntaa noille yliliikkuville nivelille. 

Lauantaina tosiaan sitten suuntasimme muumimaailmaan. Tämä muumireissu meidän piti tehdä jo juhannuksena, mutta kun enterorokko Pyryä ja mua vaivasi, se jäi välistä pois. Nyt sinne pääsimme, vaikkakaan ei vieläkään täysin terveenä. Pyryllä puhkesi heti tämän reissun alussa paha  silmätulehdus. Onneksi kerran eräs lääkäri oli niin reilu, että kirjoitti silmätippoja monta reseptillistä valmiiksi, tietää Pyryn silmät ongelmallisiksi tässä asiassa. Meidän siis täytyi vain turkuun mentäessä pistäytyä apteekissa. Onneksi käytiin, sillä Muumimaailma aamuna silmät näytti vasta tervehtymisen merkkejä, olemassa oleva yskä vain paheni tulehduksen myötä ja on kyllä inhottavan kuuloinen. 

Mutta niin.. Päästiin muumien tykö ja sää suosi meitä. Päästiin parkkeeraamaan autokin ihan sillan lähelle, siinä kun on invapaikkoja ja meillä nykyään tuo pysäköintilupa on, Pyryn holtittoman sinkoilevan käytöksen ja sijoiltaan menevän lonkan takia, häntä ei siis saa pakottaa kävelemään omaa tahtoaan pitempään.

Heti ensimmäiseksi päästiin katsomaan pikku myyn synttäreitä! Ja sekös oli kummallista ja huippua Pyryn mielestä! 




Muumipappa oli seuraava kohde. Pääsi hän papan syliinkin. 




Noin. Ja niin hän taas pussaili pappaa mahottomasti. 







Pappa lähti taluttaen mukana myös sisälle. Pyryn menemistä on hauska seurata, mutta toppuutella saa paljon, sillä hän ei päästäisi hahmoista ollenkaan irti! 


"haisuwi"  sanoo Pyry. Hahmoista ihan lemppari tällä hetkellä. En tiedä onko enää, sillä haisulihan ei tunnetusti halaa. Se oli outoa käytöstä Pyryn ilmeiden perusteella. 


Mammakin käytiin tervehtimässä. 

Juoksua riitti. Ruokakin välillä maistui ja koko päivä siellä vierähtikin. Sitten paikan kiinni mentäessä suunnattiin auton keula kohti kotia ja Pyry nukkuikin koko automatkan. Väsyttävä mutta paljon antava reissu takana. 

Nyt nautitaan kesäilmoista kotoa käsin suurimmaksi osaksi. 

Tiistaina on vihdoin ja viimein rakenneultra. Innolla odotan pikkutyypin tapaamista. Kertoilen sitten lisää vähän mitä siellä kerrotaan ja muutenkin että miltä tää nyt sitten tuntuu ku puoli välin yli mennään. :) 

Muutaman viikon päästä on muuten edessä Pyryn nukutus. Lonkasta otetaan tt- ja magneettikuvat. Sitten nähdään et mitä sille lonkalle tehdään. Mua hirvittää se nukutusjuttu. Se vaan on jotenkin tosi jännittävää ja pelottavaa. Mutta pian se on onneksi jo ohi. 

Nyt on unille meno aika itselläkin. Pyrykin  kerrankin nukkuu jo nyt.. 

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesäloman ensimmäinen viikko ja rv 19 loppu.



Heti meidän yhteisen kesäloman alkaessa starttasimme auton mun kotikaupunkiin Kokkolaan. Viikko taas meni hurjaa vauhtia ja tuli nähtyä mieletön määrä ihania tyyppejä. 
Säät ei niin suosinut meitä, mutta onneksi se ei menoa ja meininkiä haitannut. 




Käytiin Kälviällä Toivosen eläinpuistossa mun veljen ja hänen tytön kans. Reissu ei menny ihan niin miten oltii ajateltu, koska Pyry pelkäsi siellä kaikkea. Sylihommiksi meni siis. Paras paikka oli se ilmainen liukumäki siinä ennen sisäänpääsy maksua. Tietty myös ne paikat missä ei eläimiä ollut, oli mieleen.  










Pyry on tosi kiinnostunut koirista ja etsii niitä joka paikasta, joka vieraspaikassakin heti varmistaa viittomalla hauvaa, että mahtaako talosta löytyä, mutta pelko on liian iso niihin tutustua. Haukkuminen saa pojan kauhun valtaan. Harmillista ihan hänen omastakin mielestä tämä hillitön pelkääminen. 





Olihan se pakko ottaa kuva kun rv19 käynnistyi alkuviikosta. Vatsa on tullut jo ihan huomattavasti esiin.  Jotenkin nautin hirveästi tästä olotilasta, vaikka si-nivel oikuttelee ihan tosissaan. Ei tahdo kovin kauaa pystyä olemaan jaloillaan päivässä. Harjoitussupistuksiakin tulee harva se hetki ja refluksin oireet on kovia iltaisin. 
Potkujakin tuntuu, mutta niin harvakseltaan, että monen monta kertaa olen jo ollut varma, että ei siellä mahassa ketään ole. Sitten typy päättääkin aina heittää voltin, varmistakseen mun mielenrauhan. Tämän asian suhteen on nyt jo tämä tyttö erilainen kuin Pyry. Pyry ei näillä viikoilla antanut mun edes enää nukkua ja se jatkuu edelleen. Toivonkin kovasti, että tämä meinaa sitä, että tyttö on saanut äitinsä unenlahjat. Heh.

Huomenna vuorossa aamulla vauvan sydänultra lastenklinikalla. Saatiin tämmöinen ylimääräinen ultra, koska ensimmäisellä lapsella oli sydänvika. Vaikka se todennäköisesti ja melko varmasti johtuikin downin syndroomasta. Mutta onhan se hyvä tutkia. Huomenna siis tutkimaan asiaa! 



Touhutalossakin käytiin sadepäivänä kuluttamassa energiaa Pyryltä. Hän juoksi yhtäsoittoa 3 tuntia! Ihan käsittämättömän menijä. :D



Pyry kerkesi näkemään suuren määrän serkkuja. Hän tulee niin hyvin juttuun kaikkien serkkujen kanssa ikään katsomatta. Pienempien kanssa menee aika oikein mukavasti leikissä kuin leikissä. Isommat serkut on taas hyvin kiinnostuneita Pyrystä tämän downeuden tuoman erilaisuuden takia varsinkin. Kovasti käskevät Pyryä toistamaan sanoja ja käskee Pyryn opettaa myös viittomia heille. 
Mielettömän liikuttavaa katseltavaa. He kaikki pitävät Pyrystä aivan tosi paljon. Kuka hänestä ei pitäisi. Hän on kaikkien halinalle, ystävä ja iloinen leikkikaveri. Ottaa kaikki muut huomioon ja on ystävällinen jokaiselle. Hän näyttää jokaiselle välittämisensä ja he kaikki serkut ottavat niin paljon Pyrystä mallia, niinkuin Pyry ottaa myös heistä. 

Ihan kyllä mahtava reissu takana. Nyt väsy painaa ja oma sänky odottaa nukkujia. 

Palataan taas pian asiaan. :) 


torstai 29. kesäkuuta 2017

Rv 17 ja sairastelua.

Mihin tämä aika menee raskauden osalta. Ei edes enää puoltaa vuotta ni meitä on 4. Huisia! Jouluunkaan siis ei oo enää pitkä aika. Haha. 

Nyt tuo rinsessa on mahassa jo n. 18cm ja painaa n. 150g. Jalkapohjakin on jo yli 2cm! Ja niitä pikku pikku potkuja on nyt alkanut tuntumaan enenevissä määrin. Olen rakastunut. 

Meillä tosiaan Juhannus meni sairastellen. Pyryllä enterorokko ja mulla flunssa. Pyry oli niin raukka, että mua aina välillä itketti ja ahdisti hänen vointi. Oli tosi lähellä, että oltaisiin jouduttu nestetippaan. Mutta siltä selvittiin. Vieläkin yöt menee Pyryllä yskien ja sen päälle itkien. 
Mä oon ollu nyt saikulla oman itteni takia ja vielä vain jatkuu, sillä nyt kun flunssa helpotti, alkoi kamala kurkkukipu. Saa nähdä mitä tästä tulee. Tää raskaus on menny kyl aika moneen kertaan sairastaen.

Tämä oli se hetki Jussina kun saatiin
Hetkeksi kuume menemään alle 38.

Ja tämä se hetki kun kuumetta korkeimmillaan 
Ja poika haluaa silti olla muiden seurassa, peiton alla kuitenkin koska "ymmä". 

Ja tämä se hetki kun minä päätän nauttia juhannuksesta sairasteluista huolimatta ja 
Avaan kuohujuoman! Voin kehua tätä herukkajuomaa. Aivan loistava valinta vaikka ei 
Raskaana olisikaan! 

Tuohon tynnyriin meidän piti
päästä Jussina, mut se jäi välistä 
Tällä kertaa. 

Vähän mua kyllä itketti miten tuo Jussi meni kun joukko ihania ystäviä kokoonnuttiin mökille Maskuun ja olisi tiedossa ollut täydellinen viikonloppu saunoineen ja paljuineen ja naantalin muumimaailmakin käytävänä. Mutta kaikki ne jäi välistä ja suurin osa ajasta meni pedissä.  Kokemus tietty tämäkin. 
Mutta me aiomme nämä kaikki kokematta jääneet asiat vielä pian toteuttaa. 

Kuulette meistä siis varmasti pian ja varmasti parempien kirjoitusten merkeissä. 



perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ei siihen totu ikinä. Joka kerta se sattuu ja paljon.



Pyry on "taas" hoidossa, koko viikonlopun. Hän käy nimittäin tilapäishoitopaikassaan 2vrk/kk. Se on mun (ja I:n) omaishoitovapaata aikaa. 
Yleensä Pyry on vain yhden yön kerralla, koska mulle, niinkuin myös I:lle se hoitoon  jättäminen on jotenkin aivan mahdottoman vaikeaa. 
Nyt hän on siellä tällä kertaa koko viikonlopun.

 Mua ahdistaa ihan kamalasti viedä Pyry sinne. Joka ikinen kerta. Tiedän, että me tarvitaan se vapaa-aika ja ne pari nukuttua yötä kuukaudessa. Mutta siinä erossa olossa on se mutta, että Pyry aina menee sinne itkien ja lapsi rakas ei meille osaa kertoa, että mikä siinä nyt on aina niin kamalaa. Mun sydän särkyy joka kerta ja kun yleensä Pyry ei sinne ihan helpolla edes rauhoitu. 

Napanuoran katkaiseminen tähän poikaan on jotenkin älyttömän iso prosessi. Luulen, että osa syynä siihen on se, että kun hän ei puhu. Hän ei pysty kertomaan itse sitä, että mitä kaikkea hän on tehnyt, mitä kaikkea hän on tuntenut. Tuo tunteiden kertomisen tärkeys on älyttömän iso juttu. Uskokaa tai älkää. Sen jos lapsi osaisi kertoa ois kaikki paljon helpompaa. 

Suunnittelen Sotasuunnitelmia, että haen sen pojan kotia turvaan. Äitin kainaloon nukkumaan. Vaikka levottomasti nukkuukin. Nykyään kun nukkuu lähes koko yön istualleen tai valvoo ja istuu. 
Jos viimeistään huomenna haen? No ei, nopeasti se on taas sunnuntai ja sitten on taas monen monta viikonloppua meillä yhdessä oloa. 

Minä koitan selvitä. 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Miten tämä raskaus eroaa Pyryn odotusajasta?


Heti tähän alkuun on pakko kuvia esitellä muutama. En voinut vastustaa kiusausta. Taaskaan. Newbien vaatteet ja alennus = varma ostaminen.







Aivan ihana ostella tytölle vaatteita. Niille löytyykin valinnanvaraa ihan erilailla kuin pojille. Musta nämä newbiet on älyttömän nättejä.  Aivan meinasin seota. Jossain oli pidettävä raja. 

Sillon kun sain kuulla, että mahassa köllii tyttö ni kävin jo nämä alla olevat hakemassa kirpparilla. 



Niin söpöä. Ja ihanaa. En kestä. 

Nii.. Piti kertoa, että miten tämä raskaus eroaa Pyryn odotusajasta? Vaikka miten. 

Pyrystä en kokenut kuin raskausviikolle 8 asti pahoinvointia, joka oli suhteellisen lievää. Nyt kärsitään vielä rv 15 viel ajoittain pahoinvoinnista, esim. Tänä aamuna ei oksennus ollut kaukana kun en heti herättyä syönyt. 

Pyryä odottaessa kaulani oli täynnä irtoluomia. Hyi. Nyt ei. 

Silloin naamanikin kukki ja hiukset  oli kokoajan rasvaiset. Nyt kasvoni ovat ihanan sileät ja hiukset on lähes hamput kun on niin kuivat.  

Silloin en potenut päivisin väsymystä, nyt poden jatkuvasti. 

Silloin en voinut juoda kahvia. Nyt on lähestulkoon pakko juoda. Muutama viikon tauko kyllä oli pahimpina pahoinvointi viikkoina. 

On näissä raskauksissa jotain samaakin: 
-Iskiaskivut on vallanut mut jo nyt.  Pyry raskaudessa jouduin jatkuvasti olla sairaslomalla jo viikolta 15 lähtien. Nyt tuntuu aivan samalta. Mutta aion silti vielä kyetä työntekoon. Haluan. En halua viel jäädä kotiin. 
- ihan samalailla tykkään suolaisesta ruoasta kuin aikaisemmassa raskaudessa, paitsi että nyt on suolakurkut uus tuttavuus. Niitä ei viimeksi mennyt.
-hiuksia irtoo ihan älytön määrä kokoajan, niinkuin Pyrynkin aikana. 

Enempää ei tuu vielä tässä vaiheessa viikkoja mieleen. 

Me täällä katsellaan Pyryn kanssa muumeja. Hänen ehdoton lemppari. Kohta hän näkee ne taas ihan livenä. :)