torstai 8. syyskuuta 2016

alkusyksyn ajatuksia. Miten minä voin?

Ihailee hän oman taiteilun tuotosta viimeisessä kuvassa. Takana kuvilla
tehty viikko aikataulu Pyryn ohjeistusta helpottamaan päivittäin. Sieltä saa
Pyry sitten omia leikkejäkin valita joka päivä, koska ei niitä muuten osaa kertoa :).



Töitä on tehty, päivähoitokin menettelee Pyryllä (vaikka hoitajapuoli saisi saada vahvistusta), mun psykoterapia menee loistavasti eteenpäin (psyyke kiittää mainiota terapeuttia), mutta kroppa pistää vastaan sekä työssä, että vapaalla.

Jäin siis nyt taas sairaslomalle vaihteeksi ja minkäs muun kun kipujen takia. Lonkka rupesi lonksumaan oikein todenteolla. Kävely ylä- ja alamäkeä on hankalaa, sekä lonkka, että polvet huutavat samaa kipeää huutoa. Portaatkin osottautuvat päivän mittaan olevan yksi suurista haasteista. Yöllä herään kyljen käännöissä koska pitää valita oikea asento kääntöihin, sekä ranteiden, niskan, olkapäiden, selän ja lonkkien takia ja aamulla herään niiden kaikkien samojen nivelten ankaraan pakotukseen. Sali on tähän mennessä ollut aina se pelastus, tai sitten uiminen.  Nyt sain salilta mukaan vain astetta kipeämmän lonkan ja olkapäät . Uiminen tekee mun kropasta velliä koska nivelet ja koko kroppa huutaa niin kovaa väsymystä, että pyöräilykään ei ota onnistuakseen sen jälkeen. Kotona saa kirkuvalle lapselle joka syliin hamuaa sanoa, että tuuppa sohvalle äitin kanssa ja siellä sitten kainaloon, koska äiti ei nyt voi justiin nostaa kun ranteita pakottaa. Tai, että kun toinen heppaleikkiä haluaa leikkiä, äiti konttaa maassa lapsi selässä, mikäs sen parempaa, mutta kun ei äiti siihen pysty. se sattuu. Nivelrikkoinen polvi musertuu alla, selkä kipuilee, ranteet kipuilee ja vähän joka paikkaan kolottaa.

Nämä kivut on aika raskaita henkisesti, mutta jos en kävis terapiassa tällä hetkellä, ne olisi miljoona kertaa ankarampia. Olen tajunnut sen, että ajattelen omien kipujen johtuvan oikeasti mun päästä. Joo, kyllä ne joiltakin osin sieltäkin varmaan lisääntyvät, mutta ei, en minä saa millään mun päällä tehtyä itselleni yliliikkuvia niveliä, nivelrikkoa ja lonksuvaa lonkkaa. Se ei ole pään tuotosta, vaan se on jotain aivan muuta. Josko ne nytten tutkittais, eikä hutkittais? Maanataina siis aika lääkärille. 
Tsemppiä mulle sinne siis.




Pyrystä on kasvanut niin iso poika jo. Hänestä tulee päivä päivältä niin mielettömästi uusia ihania puolia esiin. Vaikka poika on kuin tuuliviiri, saa se tuuliviiri äitinkin nauttimaan elämästä. Aivan erityisellä tavalla. Jotenkin olen nyt terapian aloituksen jälkeen alkanut huomaamaan niitä hyviä asioita paljon tässä erityislapsen äitinä olossa. Minä tosiaan opin tästä elämästä paljon enemmän kun sain Pyryn! Totta hitossa opin. Otetaan nyt esiin vaikka viittomat! Tätä hienoa kieltä en olisi ikinä ikinä varmaan alkanut opiskelemaan jos en tuota aarretta olisi saanut! Ja täytyy myöntää, että jos minä jossain kielessä onnistun niin siinä. Se olkoon minun yksi vahvuus.
Mä en muuten ilman tuota poikaa olis näin vahva. Se jos joku on se piirre mistä olen joka hetki itsessäni ylpeämpi. Enkä olisi myöskään näin herkkä! Vaikka se on raivostuttava piirre omasta mielestäni, mutta luulen, että sekin vielä mulle iskostuu päähän, että hyvä asia on se, että luonteenpiirteistä löytyy sekä vahvuutta että herkkyyttä, molempia omat määränsä. Herkkyyskin on vahvuutta.
Mutta ilman niitä en olisi minä.  Tähänkin ylpeyteen tuo terapeutti mua kasvattaa.( Hän on hieno tyyppi!) Ja hei pitkät pinnat! Niitä minä kasvattelen jatkuvasti Pyryn opeissa. Niitä tarvii ja paljon. 

vähän on kasvot ottanu osumaa sekä kotona, että päiväkodissa. Kotona tuli pöytä vastaan,
päiväkodissa taasen patteri. Onneksi ei tän pahempaa sattunut!


Me  aiotaan ottaa kyllä nyt syksy ja talvi rennosti. Ulkoillaan, nukutaan, töllötetään tvtä, pötkötetään. taiteillaan, kyläillään, saunotaan, kylvetään, uidaan, retkeillään ja leikitään niin paljon kun vain jokainen meistä jaksaa. Me aiotaan nauttia tästä iha erilailla ku viime vuonna. Jos joku yhtään muistaa, että viime vuonna voin aika huonosti psyykkisesti näihin aikoihin niin tänä vuonna se puoli on kyllä hoidossa ;). Vaikka on huolia ja murheita, mutta ne osaa jotenkin ottaa nyt kevyemmissä kengissä kun ymmärtää edes vähän itseään paremmin. Notkahduksiakin varmasti tulee, senkin tiedän, mutta niistä ei etukäteen murehdita. Sitä etukäteismurehtimista kun olen hieman viime aikoina harrastellut! 
Toivottavasti kaikilla muillakin on alkanut syksy rauhallisissa merkeissä ja voitte muutenkin hyvin! Mekin vielä mun kipujen kanssa tästä noustaan, ihan varmasti. Palataan taas pian! Ajattelin facebookin puolella Pyryn kanssa joku hetki pitää pienimuotoisen livelähetyksen. Sitä kannattaa siis alkaa ihmeessä seurailemaan milloin se tapahtuu. Emme varoittele etukäteen.
Meidät löytää facebookista nimellä: downimaista pyrytystä, kuin myös instagramistakin. 


                                   pusspuss.