Lomaviikko

Se oli ja meni.  Eli I:n lomaviikko.  Se aloitettiin kivasti laivamatkalla, joka meni oikein mainiosti! Pyry nautti mahdottomasti.
Loppuloma meni kotona, ja vieraina meitä viihdyttämässä oli mun veli ja hänen tyttö! Pyryn kans lähes samanikäisiä ja niin ihana parivaljakko oli; toinen ei puhu ja toinen puhuu enemmän ku laki sallii ;).
Linnanmäki ja hoplopkin käytiin valloittamassa!

Mun piti siitä Pyryn portaat keskustelustakin kertoa.  Se meni siis hyvin! Pyry on edennyt monissakin asioissa kolmevuotiaan tasolle, mutta tämä puheentuotto on joka osa-alueella se joka etenee juurikin downimaiseen tahtiin, eli hitaammin. Sit jotkut tietynlaiset liikkumiset vielä on hakusessa, esim.  korkeuden hahmottaminen ja sieltä alastulo ois kiva taito! :D Tuo jätkä tulis vaikka kuinka monen metrin  korkeudesta pää edellä alas.  Niitä lähellä piti tilanteita sitten on ollut kotona aika paljon.  Me omistetaan kotona portaat ja niissä on edelleen turvaportti kii. Mut poika yrittää silti mennä sinne vaikka portin yli kiipeemällä. Yritettiin porttia pitää poiskin, mutta kun Pyryn kävely on välillä kovinkin horjuvaista (ei keskity ja säntäilee pää kolmantena jalkana)  ni aina hänen ohittaessa porrassyvennyksen, pomppaa sydän kurkkuun! Sinne saatetaan myös yrittää ajaa mopolla jne.  Juu, ei tuu mitään! :D ois kiva saada portti pois, mut miten sen voi saada jos jätkä ei tunnista omia kykyjänsä niiden suhteen? Saattaa ottaa pari askelmaa kerralla ja tehä piruetteja kesken matkan, ni miten me siitä eroon päästäis? Ei mitenkään.

Nyt Pyry on viety  ensimmäiselle ja viimeiselle päivälle tätä viikkoa päiväkotiin.  Mä rupeen lukee anatomiaa ja teenki sitä koko vapun.

Hyvää vappua ja voikaa hyvin! Minä taas palaan blogin ääreen kun tulee jotain kerrottavaa! :)

Kiireistä kevättä!

Paljon on ohjelmaa ollut ja tulee olemaan.  Ollaan viime viikonloppuna oltu lapsimessuilla. Voitettiin Reimalta sinne liput, ni piti se käydä kattoo että mitä siellä on tarjolla. Suoraan sanottuna: en viihtynyt siellä.  Mulle tulee hirveä olo paikassa, missä ihmiset säntää edes takas ja kun ei mahdu kunnolla kävelemään. Oli ihan liikaa siis porukkaa. Ei oikein kerenny näkemään edes mitään.  Parasta oli seurata radio-ohjattavien autojen kilpailua.

Huomenna mulla on gastroskopia, pelkään sitä ihan hirveästi. Jäi kammo ekasta kerrasta.  Keskiviikkona taas vuorostaan mun enmg-tutkimus, torstaina Pyryn hammashoitoaika ja sit sunnuntaina lähdemme käymään laivalla.  Sitä tässä eniten odotellaan. :)
Huomenna on myös Pyryn portaat keskustelu. Eli käydään läpi Pyryn kehitystä tähän päivään asti ja katsotaan minkä ikäisen tasolla suunnilleen menee. Se on aina yhtä jännittävää. Siitä kerron sit tapahtuneen jälkeen lisää.

Mulla alkoi nyt tavallaan itsellä kesäloma. Aion kuluttaa sen paljon urheillen ja selkää kuntouttaen. Pyrykin saa olla lyhyempiä päiviä hoidossa ja jäädä torstaisin jo viikonloppu lomille. Ihana ku saa pitkästä aikaa viettää Pyryn kanssa enemmän aikaa.

Pyrystä on tullut hirveän utelias. Kyselee esineitä ja asioita osoittamalla sormellaan ja sanomalla "tsss", eli haluaa että kerron aina mikä mikäkin on.  Esim. Kysyy että mikä mulla on päässä, ja sanon ponnari, ni sen jälkeen osoittaa myös omaa ponnariaan ja toteaa taas "tss". :D
Harjoittelee myös kovasti vaatteiden pukemista päälle. Tänään kypärälakki laitettiin jalkojen kautta vaipan päälle ja neulepaita mekoksi! Nerokasta!

Pyry on alkanut toistamaan paljon sanoja. Mutta sanoo ne vain kerran.  Tänään oli päiväkodissa sanonut "kukka", mutta oli jättänyt sen sitten siihen yhteen kertaan. Kakka on paras sana. Sitä sanotaan melko usein.

Pojalla pukkas muuten taas kuukauden työstämisen jälkeen hampaan suuhun. Vielä ois yks jäljellä. Tulispa se nopeaa tähän, ni ne ois sitte siinä.  Mun laskujen mukaan. Tuo hammas mikä nyt tuli, ni oli sellainen kulmahammas jota ei välttämättä kaikille downeille edes tule. Heillä siis yleensä on 2 hammasta aina vähemmän. Mutta hyvin mahtui Pyryn suuhun tulemaan :).

Mutta joo. Nyt alan seurailee tvtä ja valmistautuu nukkumaan. Tuskin saan nukutuksi huomisen gastroskopia - jännityksen takia. Onneksi se on pian ohi.

Kun äitiä ei enää tarvita.

Oltiin pääsiäisenä lähipuistossa vähän ulkoilemassa Pyryn kanssa.  Ensimmäistä kertaa huomasin että eihän mua enää tarvita.  Tottunut kun olen seuraamaan ympäri puiston Pyryn tekemisiä, laskematta silmiä hetkeksikään pois pojasta, ettei mitään pahaa pääse sattumaan. Ylisuojelevainen? Kyllä.

No, asiaan.  Nyt mä jouduin kävellä ja katella Pyryn touhua entisiä päiviä kauempaa.  Jos menin Pyryn perässä kuin perävaunu, Pyry huusi mulle ja vilkutti et "heeeee".  Peruutin ja testasin.  Hiljeni hän.  Menin takaisin luokse, hermostui. Ei antanut äidin auttaa ja tukea rappusia noustessa, eikä liukumäkeä laskiessa.  Pyry halusi tehdä kaiken itse ja mieluiten niin että äiti ei hengitä niskaan. 

Kolmevuotias ja minä itse teen kaiken. Äiti mene pois.  Yhyyyy!

Taidot ei kuitenkaan riittänyt kiipeämään kiipeilytelineen päälle, missä kaikki muut aina pötköttelevät.  Siitä se riemu sitten repes.  Itkua riitti ja huuto lisääntyi kun ei äitinkään pituus riittänyt Pyryä sinne nostamaan, enkä olisi nostanutkaan.  Jos ei itse pääse johonkin, on odotettava kasvamista. Varsinkin tällaisessa asiassa. 
Siihen siis loppui se puistoilu, kun sai pikku jäärän laittaa väkisin vaunuihin ja lähteä kotia.

Ps.  Mulla on ollu viikon elohiiri silmässä.ArG! Niin ja:
Enää kuukausi ja saan uuden tatuoinnin entistä tatuointia peittämään. Jihuu!

#oletihanaäiti

http://hyvinvointi.ts.fi/onnistun/olet-ihana-aiti-vaikka-seina-kaatuisi/

Linkin teksti  sai mulle tipan linssiin. Sai mut hymyilemään.  Sai mut lähtemään mukaan sanomaan se kuvan avulla kaikille että; Olen ihana äiti!

Nykyään oikeasti sitä ei ole helppo sanoa. Teet niin tai näin, on se väärin.  Milloin mistäkin saa somessa lukea että; olet huono jos syötät lapselle eineksia. Syötä luomua. Olet huono jos haluat lähteä ulos illanistujaisiin kaverien kanssa. Olet huono jos et leiki joka hetki lapsesi kanssa. Olet huono jos välillä korotat ääntä lapsellesi. Olet huono kun et pidä riittävän tiukkoja rajoja. Olet huono just tollaisena kuin olet. Teki siis niin tai näin, olemme me huonoja äitejä.

Aion rehellisesti kertoa että mä oon monena viikonloppuna tarjonnut Pyrylle ranskiksia. Ja nugetteja.  Juu, just niitä einesruokien paholaisia.
Mä oon useana viikonloppuna lähtenyt viettämään iltaa kavereiden kesken, sen takia että mun psyyke kestää perheen pyörittämisen.
Mä oon useana päivänä koulun jälkeen rojahtanut sohvalle, koska olen poikki ja vaikka en ole oman lapsen kanssa leikkinyt koko päivänä. Olen laittanut fröbelit pyörimään nauhalta ja sulkenut omat silmät hetkeksi.
Mä oon useana päivänä korottanut ääntäni uhmaikäiselle. Olen kyllä huutamiseni jälkeen myös pyytänyt anteeksi ja halannut lujaa.
Useasti myös annan periksi.  Enkä pidä riittävän tiukkoja rajoja. Lepsu mikä Lepsu.

Silti, kaikesta näistä huolimatta olen ihana äiti.
Koska:
- annan joka päivä hänelle ruoan. Terveellistä ja ravitsevaa, välillä ei niin terveellistä ja ravitsevaa. Mutta sellaista mitä itsekin olen pienenä saanut.
- annan joka päivä hänelle rakkautta, halauksin, sanoin, pusuin ja sylissä pitäen.
-puhun suurimman osan ajasta huutamatta, ja vaikka huudan, pyydän anteeksi.
-annan tilaa itsenäistymiselle ja luovuudelle.
-olen läsnä. En lyö, en hauku.
-leikinki paljon.

Minussa on paljon hyvää.  Niin paljon, että tästä lähtien vähät välitän muiden sanomisista. Minä teen just niin kuin parhaaksi näen. Tapojani en äitinä muuta, koska luulenpa, että Pyryn äitiä ihanampaa ei ole.

Sinäkin olet hyvä äiti.  Meissä kaikissa on pieniä vikoja, mutta ne ei tee meistä huonoja äitejä. Kukaan kun ei ole täydellinen.