Huokaista saatiin helpotuksesta. Onneksi.
Virusperäinen tauti se vain meidät onneksi säikäytti.
Ai mistäkö on kyse? Pyryllä siis tuli petekioita jalkoihin. Aamulla rasvaillessani Pyryn jalkoja huomasin muutaman verenpurkauman, purppuran värisiä sellaisia pohkeesta.
Tietty heti iski epäilyksen peikko, siitä kaikkein kauheimmasta; leukemiasta. Se kun tuppaa olemaan näiden jälkien takana joskus, mutta onneksi harvoin. Sitten kun downeilla tuo leukemia kuulemma on pikkasen yleisempi ku taviksilla, ni siitäkin sitten pelko vielä lisääntyi.
Soitin terveysneuvontaa ja he ohjasi menemään terkkariin. Siellä sit petekiat levisi hurjaa vauhtia.
Lähetettiin lastenklinikalle, jossa ne vielä kukkivat kunnolla. Otettiin verikokeita ja pelättiin pahinta. Todella pelättiin, minä kun pelkään kaikkea vielä vähän ekstrasti. Verikokeiden jälkeen petekiat alkoikin sitten häviämään.
Lääkäri käski tulla takaisin, jos ne taas tulee ja vielä isompina takaisin, tai jos kuume tästä nousee hurjasti.
Mittari näyttää 37.4-37.8 välillä kokoajan jo viidettä päivää. Flunssa on vuosisadan pahin ja yskäkin on melkoinen. Ääni on myös kadonnut. Vetokin on melko veks. Mutta kyllä Pyry tästä taas nousee! Me noustaan yhdessä!
Kylläpä taas säikäytti. Mutta onneksi näköjään selvittiin säikähdyksellä.
Poika saatettu jo kaksi kertaa takaisin omaan sänkyynsä. Hän kun ei nukkua pysty tuon taudin takia. Henkeä pieni ei meinaa saada.
Nt on onneksi levollinen mieli. Paljon levollisempi ainakin kun aamulla. Väsynytkin.
Kaiken tämän härdellin ohella kävin vielä päivällä porauttamassa omasta suusta yhden hampaan reiän. Huomannu edes pelätä, ku oli muuta ajateltavaa.
Nyt nukkumaan. Toivottavasti seuraava kirjoitukseni kertoo pojasta, joka on terve. Niin on paljon mukavampi.
Kaunista viikonloppua kaikille ja hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)