tiistai 27. lokakuuta 2015

mitenkä minä pärjään yksin?

Kolme yötä on nyt mennyt. Ensimmäisenä iltana yksi ystävä tuli tähän ja saunottiin ja tehtiin ruokaa. Oli oikein nautinnollista. Jäin sit yksin yötä ja hyvin se meni. Kerran heräsin ihmettelemään hiljaisuutta kesken unien. 



Sunnuntaina kävinkin sitten pitkällä lenkillä yksinään (kuvat otettu siltä reissulta) ja  sit toinen ystävä tulikin seurakseni. Tehtiin ruokaa, jalkakylpy, savinaamiot ja käytiin saunassa. Mielettömän nautinnollinen ilta sekin. Hän jäi myös yötä ja nukuinki sit todella hyvin. En herännyt sitten kertaakaan.


Eilen ja tänään olenkin sitten ollut yksin ja on ollut yllättävänkin rentouttavaa. Koulussahan päivät pitemmän päälle menee kuitenkin.


Oon vaan löhöillyt ja vähän herkutellut, katsonut tv:tä ja vain makoillut. Tekee hyvää olla tekemättä mitään. 

Pelkäsin niin paljon tätä, mutta todella hyvin olen pärjännyt. Ikävähän on jo kova, mutta näin ne päivät vain vähenee. Huomenna olen jo voiton puolella viikon suhteen. :)
Tää hiljaisuus on erittäin outoa. Kokoaja pidän oikeastaan tv:tä päällä, ni ei tunnu niin oudolta.

Kyllä mä silti vain arvostan sitä ihan hirvittävästi, että mulla on lapsi ja mies, ketkä tuo elämää ympärille. En ole niin tämmöisen yksinolon ystävä, vaikka hyvää tämä tekee, sitä en kiellä missään nimessä. Ihan omassa seurassa on välillä oikeasti tosi tärkeää olla. Oppiipa arvostamaan niitä läheisiä ja heidän läsnäoloa ihan erilailla.

Kaikin puolin siis oon pärjännyt täydellisesti, vaikka välillä sellaisia ahdistavia olotiloja tulee, mutta ne sitten meneekin.

Onkos muut äidit ollu tällee? Siis ihan yksin, omassa kodissa, viikon?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)