maanantai 3. joulukuuta 2012

pelkoa ja ahdistusta

Viime yönä valvoin aamuyöhön asti kun mietin tulevaa sydänleikkausta. Miten ihmeessä kykenen pysymään järjissäni siihen asti että Pyry on jo kokenut tulevan ja herää elämään uudestaan? Mua pelottaa ihan kauheasti koko leikkaus. Tälläkin hetkellä tippa linssissä mietin tulevaa. Öisin varsinkin kun nämä tälläiset rupeaa pyörii päässä ni tulee ihan tosi ahdistunut olo. Tuntee ittensä niin pieneksi ja avuttomaksi.
Sanokaapas hyviä selviytymisniksejä tähän asiaan?
Pyry nukkuu päikkäreitä. Tänään ekaa kertaa oikein kunnolla pakitti menemään! voi että se on ihastuttava näky! kunnes pää kolahti tvtasoon! mut selvittii säikähdyksellä ja pienellä parkasulla vain :)

1 kommentti:

  1. voin sanoo et ku lapseltani leikattiin jalkoja ku oli synnynäine vika niin yö ennen leikkausta en nukkunut ja seuravaa yö sairaalassa en nukkunut kunnes rakas äitini tuli toiseksi yöksi sairaalaan ku olin 65h samoilla silmillä en oisi millään jaksanut valvoa kolmatta yötä putkeen.. ku saatoin poikaa leikkaus saliin niin kyllähän siinä itku tuli... ja sitt ku odotin ja odotin sairaalassa et milloin tulee salista mut oli tullu heräämisen kans ongelmia niin oli heräämössä ilta19.15 asti tukallisimpia hetkiä koskaan.. voin sitt kuvitella sydän leikkauksen takia...

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)