Pyry 9kk! Päivä täynnä erilaisia tunteita.

Aamu alkoi Pyryä kovasti pussaillen ja onnittelen! Onhan tuo pieni ihme ollut jo ilostuttamassa meidän maailmaa jo 9 kokonaista kuukautta! <3 Ajatukset on pyöriny synnytyksessä, yllätys diagnoosissa nimeltä Down Syndroma ja ajassa milloin ei Pyryä vielä ollut! Hyvissä ja vähän huonommissa päivissä on vaelleltu ja tunteet heittänyt vuoristorataa. Hirveä määrä kysymyksiä pyörinyt päässä, enkä mihinkään tiedä vastausta. Käytiin Pyryn kans lenkillä ja yritin saada nollattua ajatukset mut ei auttanu! Seuraavaksi väri päähän ja sitten saunaan ja nautin lasillisen punaviiniä jos toisenkin ja pohdin sitten ihan kunnolla näitä aatoksia. Siis tässä on juurikin jännää se et mä en tiedä mitä ajattelen ja mihin tarvin vastauksia? Päivän vois nimetä ihmeelliseksi. Jotenki ku tätäkin kirjoitan ni ei osaa vaan pysyä yhdessä tietyssä jutussa kii vaan sinkoilen ympäriinsä. Kirjoitan , luen läpi , totean BLÄÄH ja poistan tekstin. Yhteen lauseeseen tulee monta eri asiaa ja niissä ei oo mitään järkeä. :D Kuulostaako tutulta? Sitten kun on viettänyt näin melankolista päivää niin tuntee vääryyttä koska onhan tänään kuitenkin oman lapsen juhlapäivä.