tiistai 27. marraskuuta 2012

Vammaisneuvola

Tänään käytiin taas pitkästä aikaa vammaisneuvolassa. Niitä kun on tällä hetkellä vain kuukauden välein. Siellä oli tälläkin kertaa mukana fysioterapeutti ja puheterapeutti.
Puheterapeutille Pyry sanoi samantien "hei!" :D
Sitten kun kyllästymisenmerkkejä alkoi tulemaan niin Pyry tuumas mulle et "mennäänkö jo kotiin!" ;D
Oltiin siis siellä koko perheen voimin.
Kumpikin terapeutti kehui Pyryn kehitystä. Kuulemma erittäin aktiivinen poika, juttelee, seurailee ja leikkii. Kovasti yrittää eteenpäin ja ei varmasti siinä kauan mene että ryömii perässä.
Puheviittomia käytiin läpi lauleskellen joulupuu on rakennettu -laulua.
Nyt pitäisi siis oikein urakalla ruveta niitä itsekkin opettelemaan! Niin saa Pyry sanoille apuviittomat jos ei jotkut sanat vain tule kielenpäälle.
Kaikin puolin taas aivan ihana hetki tällekkin päivälle tuo vammaisneuvolassa käynti!
Onneksi ei siis vielä tarvetta mihinkään kuntoutukseen :) Ylpeä äiti! Sekä isä!

Pyry on muuten nukkunut nyt jo 2 yötä yhtäsoittoa, eli ei ole ollut yöruokintaa ;) äiti kiittää, vaikka itse sitten hermopinteen takia olen öisin valvonut.
Näillä mennään!

Näillä viittomilla sitten päästään alkuun




maanantai 26. marraskuuta 2012

Päivän kuulumisia.



Äitillä oli vähän hauskaa!




Yritettiin ottaa kuvia Pyrystä että saisin joulukortit väsättyä. Meinannu tulla mitään koko hommasta ku jätkä veti ittensä aina tuohon asentoon ku just sain sen hienosti istumaan :D


Pitäis saada lisättyä tänne myö sellainen kuva missä näkee Pojan ainutlaatuisen arvostelevan ilmeen! :P ehkä vielä tänään saan sen koneelle ja laitettua :)

Täysikuu

Huomaa kyllä olotilassakin! suurimman osan yöstä katellut taivaalle ku kuu ollu nii isolla!
Yks hyvä kuitenkin, Pyry nukkui kellon ympäri! :) Ihme kyllä kun tyyppi on ihan flunssanen ja yski koko yön sellaista räkäistä yskää :/

Antibiootit muuten menee edelleen Pyrylle kun silmät rähmii, vuotaa ja vetistää, mut ei niistä oo mitään apua. Huomenna siis soitan sitten sitä akuuttia aikaa lääkäriin kun tänään en vaa jaksanu haluta herätä vielä siihen aikaan et oisin sen ajan saanut.

Perjantai lähestyy ja silloin on sitten sydänkontrolli ja silloin annetaan vissiinki sitä sydänleikkausaikaakin! JÄNNITTÄÄ! kauhistuttaa! HIRVITTÄÄ! ahistaa!
Miten sitä ihminen voikaan niin paljon toisen takia pelätä? Ei tätä tunnetta tienny ennen ku sai sen oman lapsen, ja se pelontunne kasvaa joka päivä vaan entistä enemmän!

Tänään oon yrittänyt jo katsella netin kautta että mistä me saatais Pyrylle ja mulle päivisin tekemistä ettei elämä ois vaan tätä kotona joutenoloa. Kvtuki57 järjestäis vaikka ja mitä, esim. muskareita mut ku oon ollu liian hidas niihin ilmoittautuu! ni en oo päässy mukaan. :/ Tällä hetkellä kukaan meitä ei edes haluais mihinkään ku tuo flunssanpaholainen on sen verran paha.
Mutta vinkkejä saa antaa?! :)

lauantai 24. marraskuuta 2012

Pyry 9kk! Päivä täynnä erilaisia tunteita.

Aamu alkoi Pyryä kovasti pussaillen ja onnittelen! Onhan tuo pieni ihme ollut jo ilostuttamassa meidän maailmaa jo 9 kokonaista kuukautta! <3 Ajatukset on pyöriny synnytyksessä, yllätys diagnoosissa nimeltä Down Syndroma ja ajassa milloin ei Pyryä vielä ollut! Hyvissä ja vähän huonommissa päivissä on vaelleltu ja tunteet heittänyt vuoristorataa. Hirveä määrä kysymyksiä pyörinyt päässä, enkä mihinkään tiedä vastausta. Käytiin Pyryn kans lenkillä ja yritin saada nollattua ajatukset mut ei auttanu! Seuraavaksi väri päähän ja sitten saunaan ja nautin lasillisen punaviiniä jos toisenkin ja pohdin sitten ihan kunnolla näitä aatoksia. Siis tässä on juurikin jännää se et mä en tiedä mitä ajattelen ja mihin tarvin vastauksia? Päivän vois nimetä ihmeelliseksi. Jotenki ku tätäkin kirjoitan ni ei osaa vaan pysyä yhdessä tietyssä jutussa kii vaan sinkoilen ympäriinsä. Kirjoitan , luen läpi , totean BLÄÄH ja poistan tekstin. Yhteen lauseeseen tulee monta eri asiaa ja niissä ei oo mitään järkeä. :D Kuulostaako tutulta? Sitten kun on viettänyt näin melankolista päivää niin tuntee vääryyttä koska onhan tänään kuitenkin oman lapsen juhlapäivä.

torstai 22. marraskuuta 2012

Yllätysreissu kokkolaan

Oltiinpa tässä kaksin Pyryn kanssa, mun kotikaupungissa Kokkolassa käymässä. Vietettiin siellä aikaa viikko! Lähdimme sinne viime perjantaina mun äitin ja isän kyydissä ja ainoastaan mun veli ja yksi siskoista tiesi tulostamme. Saimmekin muutamia tyyppejä yllätettyä ihan kunnolla. Matkaan meni aikaa sellaiset 7tuntia pysähdyksineen.



Pyry oli oikein huippu automatkustaja! Viimeisillä kilometreillä sitten kärsivällisyys alkoi pettämään, mutta sitten oltiinkin jo perillä. Moikkailtiin melkeinpä kaikkia Pyryn serkkuja, niitä onkin monia mun puolelta :) Käytiin jopa ylivieskassa asti. Reissu meni ihan kivasti. (Lue; en enää koskaan lähde ilman miestä matkoille :D ) Pyry oli päivisin ihana oma itsensä. Yöt meni sitten miten sattuun, heräiltiin useita kertoja tunnissa ja Pyry ei millään rauhoittunut takaisin nukkumaan. Puolessa välissä matkaa sitten tuli kova flunssakin, ja se sai pojan entistä enemmän heräilemään. :(


Voin kertoa että itsekkin olin erittäin huonosti nukuttujen öitten takia erittäin loppu. Kävin ihan romahduksen partaalla. Yritin päivisin saada unta silloin kun Pyry nukku mutta olin liian väsynyt siihen hommaan. Ihana ystävä lupasi että oisi jopa voinut yön valvoa Pyryä hoitaen, mutta tiiättehän te äidit, eihän ne luovuta hirveän helpolla ;). Ihana ajatus tosissaan, mutta ei se mun unia ois parantanu :D Äiti ja isäkin tarjosi apua ja hoiti Pyryä mutta ei, ei se uni vaan tullut. :/ Sainpas sitten yks ilta unentuloon vaikuttavan lääkkeen, ni johan oli eri meininki yleensäkin yöllä herätä Pyryn kanssa kun oli itsekkin saanut ne pari tuntia nukkua täyttä häkää.


Aluksi olimme veljen perheellä yötä.Siellä on heillä kaksi lasta, jotka päivisin piti paljon seuraa Pyrylle. Se voipi olla että se saikin sitten Pyryn yöunet jossain määrin sekaisin, ja se että kun niin paljon mentiin siellä paikasta toiseen. Rankkaa, sekä äitille että pienelle hurmurille. Vaihdettiin sitten kahdeksi vikaksi yöksi mun vanhemmille. Eka yö meni yhdellä puolentoista tunnin yövalvonnalla ja se oli oikeasti todella hyvin! Viimeinen yö sitten oli taas aika romuttunut.
Nyt ollaan turvallisesti kotona ja tää on aivan mahtavaa! On se oma koti niin hyvä paikka kun hetken ollu pois :)
Tästä ruvetaan pientä matkalaista parantamaan flunssasta oikein kunnolla. Apteekkiin meni rahaa ihan mukava summa kun kävin hakemassa; Physomer babya, merisuolasuihketta, suppoja ja silmätippoja. Silmätipat muuten ihan senkin takia kun Pyryllä on vauvasta asti kyynelkanavat ollut ahtaan puoleiset. Silmät vuotaa, rähmii tosi pahasti ja välillä ihan punoittaa.Viime viikolla jo otin sellaisen pienimuotoisen tippakuurin niihin lääkärin pyynnöstä, mutta ei ne mitään auttanut. Nyt pitäisi sitten ottaa ja soittaa huomenna akuuttiaikaa ja saada lähetettä silmäpolille että mitä ne keksivät noitten vuotavien silmien päänmenoksi.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Alkutaipaleesta tähän päivään.

Kerron lyhyesti mitä tähän asti on tapahtunut kun pyry syntyi tähän maailmaan ja on jo päässyt kohta 9kk ikään!

Viime vuonna elokuun alussa plussasin. Itse olin silloin 26. Mies vuotta vanhempi. 

Odotus meni vissiinki aika oppikirjojen mukaisesti, lukuunottamatta sitä turvotusta mitä mulle sen aikana tuli. Rv 32+3 kävin sitten ultrassa kun oli tullut parin viikon sisään 10kiloa ja verenpaineet vähän heitteli. Silloin Kätilöopistolla epäiltii napanuoravirtausten olevan huonot. Jäin yöksi seurattavaksi. Seuraavana päivänä sitten toinen lääkäri kattoi tilanteen ja ihmetteli suuresti miksi sinne olin joutunu?! Kaikki kuulemma hyvin, vain vauvan pieni painoisuus huoletti ja pyysi tarkistuksiin viikon päähän eli rv33+3. No sillon sitten tultii tarkastukseen ja pyydettiin jäämään käynnistykseen koska tällä kertaa ei ollut aivoon menevissä virtauksissa kaikki hyvin. 
24.02.2012 Sieltä sitten rv33+4 syntyi pieni Prinssimme, kera ainutlaatuisen Downin syndrooman. 
7vk:a ennen laskettua, hyvin voivana kuitenkin. Muutaman viikon vietimme siellä sitten. Piti odottaa rv35 täyttymistä ennen kun pääsi kotia.



Tuossa kuvassa Pyry on päivän ikäinen <3 niin kovin pieni!
Painoa oli syntyessä 1930g ja pituutta 42cm!

Down syndrooma tuli siis yllätyksenä. Missään vaiheessa sitä ei kukaan epäillyt.Paitsi minä. Se oli se äidinvaisto ;)


Nooooh, Pyryn kanssa on mennyt ihan loistavasti! Selvitty muutamalla pienellä flunssalla. Tai no, ne flunssat on kestäny aina sen 2kk:ta..Kolmas nyt menossa, mut tää on kyllä aika pientä :) 
Pyry on käynnyt jo alle 6kk ikäisenä ulkomaillakin, Bulgariassa ja voin vannoa että parempaa matkaseuraa saa hakea! <3





                                                Siinäpä hän ottaa lepoa aurinkovarjon alla ;) 



Pyryn kehitys on mennyt tähän mennessä erinomaisesti. Pyörii lattialla ympyrää ja peruuttaa, kova hinku ois jo mennä eteenpäinkin mennä! 

Hampaita ei kuulu eikä näy... punoitusta ja turvotusta ollut ikenissä varmaan puoli vuotta mutta ei ni ei. :( Ikäviä nuo hampaiden puhkeamisjutut! 
Pyry on kova päristelemään, yskimään "virkayskää" , huutamaan ÄITIIIIIII, IFIIIII, EIIIIIIII , NIIIIII! :D ja nauramaan! Tietysti on välillä myös huonojakin päiviä ja öitä. Välillä yöt menee ilman herätyksiä, toisinaan valvotaan sitten viikko putkeen, mutta sitten taas nukutaan.
Pyry rakastaa laulamista, ei suostu syömäänkään jos ei äiti tai isä laula vierellä, monesti mennäänkin lähemmäks viittääkymmentä elefanttia jotka marssi sinne jonnekki ja hauskaa oli! :D 





                           Siinä menee kuningatarsoseet päin poskia ku pitää purra lusikkaa. :P 




Pyry on nyt siis viikon päästä jo 9kk! :) Painoa tänään oli 8.1kg ja pituutta 66cm!!

Käytiin Refluksiepäilyn takia näyttäytymässä lastenklinikalla, mutta kun poika kasvaa hyvin ja on jäntevä ja seurallinen niin ei oo hätää sen suhteen. Saatiin kuitenkin gavisconia reseptillä et jos se vähä helpottais tuota oksentelua. Ei oo mitenkään mukava tuo jatkuva oksentelu, ku sitä oksennusta tulee vielä kaaressa kolmenkin tunnin päästä syömisestä, juuri silloin ku on alkamassa se seuraava ruokailu... No, joskos tuo tuosta sitten helpottuis vähän lääkkeellä ja sitten viimeistään ku noustaan pystyyn! 

Nyt Pyry on päiväunilla, tuossa se röhkii kui pieni possu vaunuissa ja mukavasti jalalla kiikuttelen vaunuja, ainakun lopetan ni röhkiminen loppuu ja alkaa venkoilu. Ihme jässikkä :D

Josko hän nyt malttais jo nukkua ilman  kiikuttelua ni menisin vähän pyykkäilee. 


Muutama kuva alkutaipaleelta