tiistai 10. tammikuuta 2017

Joulu meni jo! ja uuteenvuoteenkin on lupauksia tehty.


 Meidän jouluhan meni tässä kotona mun vanhempien kanssa ja jouluruoan äärellä
I:n vanhempien kotona. Ainutlaatuinen joulu. Rauhallinen ja rakkautta täynnä.

Jouluaamu valkeni seuraavien kuvien kaltaisesti:










Ensin aamulla siis lahjat avattiin ja aamupuurojen jälkeen lasten
joulukirkkoon mentiin. Se oli mukava alku joulupyhille.

Loppu ilta menikin sitten I:n kotona ja myöhään menikin kun ruvettiin peliä pelailee.

Täällä Helsingissähän satoi vettä koko joulun. Oli aika nihkeä keli, mutta niin se vaan
joulu siltikin tuli! Me kyllä silti vähän ulkoitiin, mutta pääosin otettiin rennosti.

Tämä kuva kiteyttää sen kuinka tärkeitä isovanhemmat ovat Pyrylle.
Tässä Pyry on mun isän kanssa. Pappa ihmetteli kovasti
tässä tilanteessa kun Pyry vain halaili, pussaili ja kikatti iloisena,
että mikäs on niinku meininki. Kyllähän pappakin sen sitten
ymmärsi, että tämä lapsihan silmin nähden nauttii olostansa!Siitä,
että pappan ja mummun keskellä saa makoilla meidän olkkarin
lattialla. Hän oli niin onnellinen! Niin minäkin.
Kaunista katseltavaa.

Ensimmäistä kertaa ikinä pappa ja mummu näki Pyryä näin
pitkän ajan yhtäsoittoa ja sanoivatkin, että nyt he vasta tuntevat tämän
pojan ja ihan mainio poika onkin. Ikävöivätkin jo kovin siellä kaukana
tätä hassuttelijaa.


Joulupäivänä herättiin siihen, että Pyry alkoi rohisemaan kovasti ja lämpö nousikin aika pian siitä.
Se kipusi joka päivä vähän korkeammalle. Kävi 39.5 ja siitä taas laski samallailla ku nousikin. Eli joka päivä vähän kerrallaan. Viikko siinä kuumeessa meni. 


Vieläkin pieni flunssa kiusaa. Mutta voin vannoa, että ei ikinä ole Pyryllä ollut näin pahaa flunssaa. Ihan niin järkyttävän oloinen tauti, että eihän sitä hetkeen tullut nukuttua ollenkaan. Lääkäri setä meinasikin, että nyt on ollut tosi pahoja viruksia liikkeellä. Me vanhemmat silti säästyttiin tältäkin virukselta, vaikka Pyry on kolmesta viruksesta jo marraskuun jälkeen kärsinyt. 2 viikkoa on vissiin täysin tervettä vain ollut.

Tämä yksi väritys kerta tapahtui sairastelun ohella. Sen lisäksi tuo poika
 vain makoili. Niin kova se tauti oli. Onneksi se on ohi. Toivottavasti terveitä
päiviä on jatkossa enempi.


Ja sitten uuteen vuoteen...




Se vaihtui sitten ystävien luona Porvoossa. Lapsentahtisesti. Tässä tapauksessa lapsien tahtisesti. Olipa mielettömän hieno uusivuosi!
Syötiin, saunottiin, pommitettiin pari paukkua, valvottiin ja nukuttiin. 


"ÄSI":llä kävi tuuri. Hän sai aloittaa uudenvuoden kunnon
muiskauksella!


Loppiainen meni Savonlinnan suunnilla ja saatiin vähän nauttia siellä auringosta, paukkupakkasesta ja jäätyneestä järvestä. Huisia! Tuo kuvakin kertoo kaiken.



Potkukelkkailu oli melko mukavaa puuhaa!

eilen illalla iski vaaria ja mummia ikävä. Skype puhelu ei
pelastanut ikävältä vaan puettava oli päälle ja lähteä olisi pitänyt niiden luokse. <3


Ja näin se vuosi lähti kulumaan. 

Nii ja mitä ne lupaukset ovat?

1. Tee mindfulnessia enempi. (eli nauti elämästä enempi).
2. Laihduta (perus, mutta jos se tänä vuonna onnistuisi kun pääkin voi paremmin kuin aikoihin!keskityn tällä kertaa 100prosenttisesti siihen elämäntapamuutokseen)
3. Karkeista eroon pääsy! (Tupakastakin olen eroon päässy, pääsen myös karkeista.)
4. Ole itselle vieläkin armollisempi kuin viime vuonna.
5. TÄÄ ON SE MUN SUURIN LUPAUS; voita pelkosi. Mikä se mun pelko oli? 
Se on erittäin suuri pelko. Se määrittelee mun tulevaisuutta tällä hetkellä oikeastaan lähes täysin. Joku ehkä sen muistaa? Minä muistan ja sen enempää en sitä avaa. Avaan sitä kun olen 
sen voittanut! 

Mukavaa uutta vuotta siis kaikille! Mitä sinä lupasit itsellesi? Haluan kuulla!







perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenteri luukku 23 ja 24



Pääsin melkein loppuun. Päätin siis, että tänään avautuvat loput luukut. Nyt ei ole mitään muuta mielessä kuin toivottaa teille kaikille Rauhallista Joulua! Palataan joulun jälkeen. :) 

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulukalenteri luukku 22


Stressillä vaiko ilman stressiä kohti joulua? Ja jouluna? Kumpaan sinä kuulut?

Mä kuulun siihen joka ei stressaa. Teen pikkuhiljaa kaikkea koko syksyn ajan uutta vuotta varten! Lahjoja ostan kun joku tulee vastaan. Siivoan sillon kun on aikaa. Siivous sitä paitsi on kivaa. Kukapa ei tykkäisi puhtaassa kodissa olla? 



En myöskään stressaa tarjottavista. Multa löytyy muutama pulla pakkasesta ja konvehteja kaapista ja lisää saa kaupasta jos jaksaa hakea. Huomenna aattelin juustokakun leipasta koska ne on älyttömän hyviä jouluherkkuja!  Meinasin jopa tehdä laatikot valmiiksi pakkaseen, mutta ne tais jäädä tekemättä kun en jaksanut. Kaupastakin onneksi saa! Sieltä saa kaiken jos haluaa.

Jouluna aiomme aamulla herätessä napsasta sauna päälle ja mennä sinne silmät puoliksi ummessa. Se jälkee keskitytään siihen, että mahassa ei nälkä kurni ja saadaan möllöttää toisten kainaloissa, katsella telkkaria, pelata pelejä, nauttii joululauluista ja olla vaa. 

Me aiomme siis edelleen tänäkin jouluna olla stressaamatta mistään. Kuhan ollaan.   

Siispä stressitöntä joulunalusaikaa kaikille! 



keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulukalenteri luukku 21


Kolme yötä jouluun on.. Kohta se on! Tänään viimeinen työpäivä ennen joululomaa.  

Tässäpä esittelen mun aamujen kohokohdan! Sain etukäteisjoululahjan I:ltä.  Hän haki mulle tämän ihanuuden koska oon kokenut olevani niin poikki, ettei mitään rajaa.  



Eli Beurerin kirkasvalolamppu. Ihan loistava keksintö. Nyt on 5. päivä kun aamuisin otan valoa.  Pois en antaisi. Aamukahveja juodessa ja uutisia lukiessa istun tämän ääreen ja ammennan verkkokalvoja valolla.  Teho on huomattava, joka kerta! Herää päivään ihan eri tavalla.  
Heti kuin aurinko paistaisi keittiössä. 

Eli voin vain suositella tämän kokemuksen perusteella jo. 


tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukalenteri luukku 20

Mä nukahdin eilen hymyissä suin vaikka viimeinen uutinen oli Berliinissä tapahtunut isku. Hetken sitä vatvoin, mutta sitten oman psyykkeeni kannalta näin paremmaksi ennen nukahtamista miettiä mun rakkainta pikkupoikaa! 

Mä liikutun ihan mielettömän helposti nykyään. Saan tipan silmään aina esim. Täällä Pohjantähden alla - laulusta tai melkein mistä vain Suvi Teräsniskan lauluista. Yritän kovasti niitä aina laulaa, mutta se on melkein mahdottomuus. Saatan jopa itkeä jollekin mainokselle jota tulee tvstä. Mutta eniten mä liikutun aina vain tuosta Pyrystä! 

Toissa päivänä itkin Pyryn kuullen. Jolloin Pyry meni vessaan ja haki paperia. Tuli luokseni ja taputteli mun silmät ja posket kuivaksi. Arvatkaa vain, tuliko siitä itkusta loppua? 

Toissa päivänä myös nukutin Pyryä. Yht'äkkiä hän nousee sängystä ja tulee halaamaan mua. Antaa monen monta pusua poskelle ja taputtaa halatessaan samalla selkään. Ja taas itketään. 

Muutaman vuoden takainen kuva

Viikko sitten I:lle tuli haava polveen, kun Pyry sen näki, haki hän paperia ja taputteli haavaa.  Taas mua itketti. 

Jos häntä itseään vaikka sattuu johonkin, hän puhaltaa ja pussaa pipin pois.  Tai kuivaa omat kyyneleet paperilla. 

Hän omistaa vieläkin huisin söpöjä ihmettelyilmeitä ja silloinkin mua itkettää.

Hän eläytyy musiikkiin aina niin kovin, että silloinkin itken.  



Hän moikkaa iltaisin I:n edesmenneen pikkuveljen kuvaa ennen nukkumaan menoa ja sekin mua liikuttaa aina vain kyyneliin. 

Tämän pojan äitinä olo on yhtä liikutuksien vallassa oloa jatkuvasti. Hän on sulattanut mun sydämen ihan täysin.  Minusta on kuoriutunut melkoinen itkupilli. 

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukalenteri luukku 19

Jaanpas teille pari ohjetta, mitkä pongasin netistä ja olen niitä jo tehnyt ja ovat kuulkaas ihan mielettömän hyviä. Kummatkin ovat raakaversioita ja niihin sen vuoksi myös täysin ihastunut.  Eli tässä olkaa hyvät! 


Tehkää ja nauttikaa! 


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukuu luukku 18



Kuusi yötä jouluun on... 
Olo on jo aika jouluisa ja odottava. Mä niin tykkään joulun tunnelmasta. Ei kiirettä mihinkään ja saa syödä mahan pullolleen jouluruokaa ja herkkuja. Meillä on tämä joulu vielä täysin erilainen kuin ikinä ennen. 




Sen erilaisuuden tekee se, että mun äiti ja isä tulee jouluksi meille! Meidän pieneen matalaan majaan. Se tekee mulle nyt mahdottoman onnellisen olon. 


Ei me joulua tässä meillä vain olla, vaan mennään I:n vanhemmille myös.  Pyry saa siis viettää joulun hänen jokaisen isovanhemman kanssa! Se on mun mielestä ihan mieletöntä. 


Mä luulen. Tai no, me tiedetään I:n kanssa, että meidän joulusta tulee ihana. Tärkeät ja rakkaat tyypit siinä vieressä. Pyryn ihan suosikkityyppejä jokainen isovanhempi. 


Onneks mulla on arkiviikko kiirettä täynnä. Töitä siis. En kerkeä liikaa vaan odottamaan. Oon nimittäin ihan mielettömän malttamaton. 

Kaunista neljättä adventtia jokaiselle <3