torstai 8. syyskuuta 2016

alkusyksyn ajatuksia. Miten minä voin?

Ihailee hän oman taiteilun tuotosta viimeisessä kuvassa. Takana kuvilla
tehty viikko aikataulu Pyryn ohjeistusta helpottamaan päivittäin. Sieltä saa
Pyry sitten omia leikkejäkin valita joka päivä, koska ei niitä muuten osaa kertoa :).



Töitä on tehty, päivähoitokin menettelee Pyryllä (vaikka hoitajapuoli saisi saada vahvistusta), mun psykoterapia menee loistavasti eteenpäin (psyyke kiittää mainiota terapeuttia), mutta kroppa pistää vastaan sekä työssä, että vapaalla.

Jäin siis nyt taas sairaslomalle vaihteeksi ja minkäs muun kun kipujen takia. Lonkka rupesi lonksumaan oikein todenteolla. Kävely ylä- ja alamäkeä on hankalaa, sekä lonkka, että polvet huutavat samaa kipeää huutoa. Portaatkin osottautuvat päivän mittaan olevan yksi suurista haasteista. Yöllä herään kyljen käännöissä koska pitää valita oikea asento kääntöihin, sekä ranteiden, niskan, olkapäiden, selän ja lonkkien takia ja aamulla herään niiden kaikkien samojen nivelten ankaraan pakotukseen. Sali on tähän mennessä ollut aina se pelastus, tai sitten uiminen.  Nyt sain salilta mukaan vain astetta kipeämmän lonkan ja olkapäät . Uiminen tekee mun kropasta velliä koska nivelet ja koko kroppa huutaa niin kovaa väsymystä, että pyöräilykään ei ota onnistuakseen sen jälkeen. Kotona saa kirkuvalle lapselle joka syliin hamuaa sanoa, että tuuppa sohvalle äitin kanssa ja siellä sitten kainaloon, koska äiti ei nyt voi justiin nostaa kun ranteita pakottaa. Tai, että kun toinen heppaleikkiä haluaa leikkiä, äiti konttaa maassa lapsi selässä, mikäs sen parempaa, mutta kun ei äiti siihen pysty. se sattuu. Nivelrikkoinen polvi musertuu alla, selkä kipuilee, ranteet kipuilee ja vähän joka paikkaan kolottaa.

Nämä kivut on aika raskaita henkisesti, mutta jos en kävis terapiassa tällä hetkellä, ne olisi miljoona kertaa ankarampia. Olen tajunnut sen, että ajattelen omien kipujen johtuvan oikeasti mun päästä. Joo, kyllä ne joiltakin osin sieltäkin varmaan lisääntyvät, mutta ei, en minä saa millään mun päällä tehtyä itselleni yliliikkuvia niveliä, nivelrikkoa ja lonksuvaa lonkkaa. Se ei ole pään tuotosta, vaan se on jotain aivan muuta. Josko ne nytten tutkittais, eikä hutkittais? Maanataina siis aika lääkärille. 
Tsemppiä mulle sinne siis.




Pyrystä on kasvanut niin iso poika jo. Hänestä tulee päivä päivältä niin mielettömästi uusia ihania puolia esiin. Vaikka poika on kuin tuuliviiri, saa se tuuliviiri äitinkin nauttimaan elämästä. Aivan erityisellä tavalla. Jotenkin olen nyt terapian aloituksen jälkeen alkanut huomaamaan niitä hyviä asioita paljon tässä erityislapsen äitinä olossa. Minä tosiaan opin tästä elämästä paljon enemmän kun sain Pyryn! Totta hitossa opin. Otetaan nyt esiin vaikka viittomat! Tätä hienoa kieltä en olisi ikinä ikinä varmaan alkanut opiskelemaan jos en tuota aarretta olisi saanut! Ja täytyy myöntää, että jos minä jossain kielessä onnistun niin siinä. Se olkoon minun yksi vahvuus.
Mä en muuten ilman tuota poikaa olis näin vahva. Se jos joku on se piirre mistä olen joka hetki itsessäni ylpeämpi. Enkä olisi myöskään näin herkkä! Vaikka se on raivostuttava piirre omasta mielestäni, mutta luulen, että sekin vielä mulle iskostuu päähän, että hyvä asia on se, että luonteenpiirteistä löytyy sekä vahvuutta että herkkyyttä, molempia omat määränsä. Herkkyyskin on vahvuutta.
Mutta ilman niitä en olisi minä.  Tähänkin ylpeyteen tuo terapeutti mua kasvattaa.( Hän on hieno tyyppi!) Ja hei pitkät pinnat! Niitä minä kasvattelen jatkuvasti Pyryn opeissa. Niitä tarvii ja paljon. 

vähän on kasvot ottanu osumaa sekä kotona, että päiväkodissa. Kotona tuli pöytä vastaan,
päiväkodissa taasen patteri. Onneksi ei tän pahempaa sattunut!


Me  aiotaan ottaa kyllä nyt syksy ja talvi rennosti. Ulkoillaan, nukutaan, töllötetään tvtä, pötkötetään. taiteillaan, kyläillään, saunotaan, kylvetään, uidaan, retkeillään ja leikitään niin paljon kun vain jokainen meistä jaksaa. Me aiotaan nauttia tästä iha erilailla ku viime vuonna. Jos joku yhtään muistaa, että viime vuonna voin aika huonosti psyykkisesti näihin aikoihin niin tänä vuonna se puoli on kyllä hoidossa ;). Vaikka on huolia ja murheita, mutta ne osaa jotenkin ottaa nyt kevyemmissä kengissä kun ymmärtää edes vähän itseään paremmin. Notkahduksiakin varmasti tulee, senkin tiedän, mutta niistä ei etukäteen murehdita. Sitä etukäteismurehtimista kun olen hieman viime aikoina harrastellut! 
Toivottavasti kaikilla muillakin on alkanut syksy rauhallisissa merkeissä ja voitte muutenkin hyvin! Mekin vielä mun kipujen kanssa tästä noustaan, ihan varmasti. Palataan taas pian! Ajattelin facebookin puolella Pyryn kanssa joku hetki pitää pienimuotoisen livelähetyksen. Sitä kannattaa siis alkaa ihmeessä seurailemaan milloin se tapahtuu. Emme varoittele etukäteen.
Meidät löytää facebookista nimellä: downimaista pyrytystä, kuin myös instagramistakin. 


                                   pusspuss.

maanantai 22. elokuuta 2016

Pyry 4,5 v. Minkälainen poika hän jo on?



Pyry on sen jälkeen kun täytti 4, kasvanut ihan hirveästi. Varsinkin oppimisessa on meneillään kova kasvukausi.


PUHE JA TUKIVIITTOMAT

Hän on hyvin kiinnostunut muiden ihmisten nimistä ja  yrittää niitä paljon toistellakin perässä. Katsoo tarkkaan suun liikkeet ja matkii. Nimet joissa ei ole R kirjainta on tietysti helpompia. R-kirjaimeen meinaa mennä totaalisesti hermot. Tuli siis valittua hyvä nimi lapselle, joka ei pidä ärrästä! (virnistys)
Pyry lausuu oman nimen "aGU", ylipäätään kaikki sanat ja nimet missä on R, niin tulee joukkoon aina tuo "GU". Jos käskee sanoa Pyy, sanoo hän sen aika mainiosti. R sekoittaa pakkaa siis täysin.

Pyry on todella kova kirjafani. Niitä hän lukee meidän kans yhdessä. Yrittää toistaa jokaisen sanomamme sanan kirjasta. Hitaasti kirja etenee, mutta sitäkin varvemmin!

Sellaisia sanoja joita muutkin ymmärtävät on tällä hetkellä; Äiti, isä (välillä sanoo äsi), anna, tyttö, pipi,lisää, pappa, vauva ja sitten tietty muutaman tarhakaverin nimi tulee täydellisesti; esim. Aapo ja Eetu.

Sellaisia mitä me vanhemmat pääasiassa ymmäretään on sitten vähän enempi. Niihin yleensä kylläkin kuuluu tukiviittomat samalla, mutta nekin on aikalailla Pyryn omaa käsialaa ;).
esim. - "KA" - voi tarkoittaa esim. suklaa, fröbelin palikat, pallo, kukka.
         - "KI"  - jogurtti tai mummi tai vaari. Siinäpä sitten miettii et mitä tarkoittaa kun viittomatkin                  näille on aika omaa luokkaansa :D
         - "OBI" no tietty se Robin.
         -  "JÄKKI tai ÄKKI" - Jätski
         - "ATTAA" -rakastaa
         - "YPPII"  -hyppiä

Viittomia tulee sillee ymmärrettävästi esim. vauva, kissa, koira, haluaa, surullinen, pipi, lamppu, laulaa, tehdä töitä, leikkiä, koti, nukkua, jano, tähti, juna, kirja, ulos, tyttö, jätski, lisää, haluaa, ruoka, suihku.

Eli n. 20 viittomaa ja 20 sanaa tulee, joista noin puolet kumpaakin on aika harkinnanvaraisia! :)
Mutta kyllä se siitä, pikkuhiljaa hyvää tulee.

Jos jossain mennään eteenpäin niin jossain mennään taaksepäin.


VAIPPAPYLLY

Downeilla on hyvin useasti edellä mainittu tapa. Jos joku opitaan, se laitetaan sivuun ja opitaan jotain uutta.  Pyryllä siis vaippa-asiat on vähän taantumavaiheessa. Nyt pidämme taukoa ihan oman mielenterveyden vuoksi kuivaksi opettelusta. Jossain vaiheessa se onnistui oikein hyvin, että olimme kotona ilman vaippaa ja käytiin vessassa aina tietyn väliajoin. Nykyään jos yritetään samaa, on tunnin sisällä pissalla merkattu koko ympärystö monen monta kertaa.
Ikääkin on sen verran, että sukupuolielimet on alkanut kiinnostaa, niin sekin tekee tästä nyt kaksinverroin haastavampaa, koska niitä nyt mielenkiinnolla seurataan, että miten ne käyttäytyy. Joten, meillä siis kulkee vaippapylly vielä varmasti pitemmänkin aikaa.Ehkä sitten joskus eskarissa?Koulussa? Tai ehkä viimeistään riparilla poika on vaipaton ;).
Tästä en jaksa stressiä kantaa, muutenhan mulla ei ois kuin stressiä elämässä! Kyllä hän sen oppii, sitten kun on siihen valmis.



LEIKKIMINEN ja LUKEMINEN

Pyry on alkanut liittymään muiden lasten leikkeihin mukaan. Ennen hän katseli vähän kauempaa, että mitä ne muut puuhaa, mutta nykyään sitä tarkastellaan lähempää ja jopa mennään sitten leikkeihin mukaan.
Parhaimpia leikkejä on juoksu- ja palloleikit ja trampoliinilla hyppiminen

Kotona Pyry tanssii ja laulaa paljon musiikin tahtiin (pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat, tuikituikitähtönen,ihahhaa, viisi pientää ankkaa, ne on parhaimmat).

Tabletilla tai puhelimella Pyry pelaa mielellään EKAPELIÄ ja ERITYISSANOJA . Hyvin opettavaisia pelejä lapsille joilla on puheentuotossa viivästymää.
Kyllähän sieltä tulee myös paljon katsottua Robinia ja niitä tramppapomppuja!

Kirjoja meillä luetaan paljon ja soivia laulukirjoja lauletaan melkein joka päivä myös.

Palikoilla leikkiminen ei vielä suju. Luulen, että siinä tulee vastaan käsienmotoriikan heikkous ja mielikuvitus. Tää on mun omaa pohdintaa. Torni kyllä rakentuu, mutta niillä ei rakennella sen suurempia asioita.

Nuppipalapelit luonnistuu hyvin ja niitä on ihan mukava koota. Värittäminen tai muovailukin joskus menettelee. Mutta kyllä tää meidän poika on selvästi enempi musiikki- ja liikuntapuolesta kiinnostunut, kuin palikoiden tai palapelien kokoamisesta. Ei hänellä oikein riitä keskittymiskyky paikoillaan olemiseen, muuta kuin kirjoja lukiessa tai kuvia katellessa.





Hänestä huokuu oikeasti niin selvästi ulospäin se, että kokoajan on mentävä ja tehtävä jotain fyysistä. Voitte vain kuvitella kuinka meille vanhemmille iskee väsymys päivän edetessä. Niin paljon ei jaksa puuhata, vaikka haluaisi! Hän on oikea touhutoope! Ei tarvi kuin sadasosasekunti siihenkin, että hän on kadonnut näkökentästä.

Kyllä hän joskus ottaa itselleen myös levon. Sillon hän menee meidän huoneeseen ja makoilee sängyllä. Vartti riittää, sitten on taas akut täynnä virtaa!


LUONNE

Kuulopuheiden perusteella hän on ainakin vilkkaudeltaan tullut isäänsä. Kaikki maailmassa on hyvin mielenkiintoista!
Kärsimättömyys on perujaan multa ja se on kyllä melko raivostuttava luonteenpiirre toisinaan. Jos ei jotain tapahdu niinku NYT, niin silloin venkoillaan, sinkoillaan, kitistään, vingutaan ja ei pysytä housuissa. Odottaminen on pahinta ikinä missään milloinkaan. Siinä on aina huumorikoetuksella.

Omatahto on erittäin kova. Tuo eläis jätskillä, kattois videoita eikä nukkuis ollenkaan jos hän sais ite päättää. Aina kun nämä ei toteudu kun hän haluaa on känkkäränkkä keskuudessamme.

Pyry on myös hyvin sympaattinen ja rakastava. Hän menee hyvin pitkälti toisten tunteiden mukana. Jos joku itkee, Pyryäkin alkaa harmittaa ihan vietävästi. Hän monesti luulee, että jos joku alkaa hänen läsnäollessa itkemään niin on se hänen vika ja silloin hän läpsii suutuksissaan itseä poskelleen. Jos joku nauraa, hän nauraa mukana, mutta jos joku ei osaa lopettaa sitä nauramista tarpeeksi ajoissa niin alkaa Pyry huutaa vihaisena ja menee jopa vähän jo paniikkiin kovasta naurumetakasta. Eli kovat äänet, jotka ei lopu alle viidessä sekunnissa saa pojan pitelemään korvia ja menemään ylihysteeriseksi.

Pyry pussailisi ja halailisi koko maailman ihmisiä jos vain voisi siihen. Niitä on jopa pitänyt vähän rajoittaa, muuta hän ei muuten tekisikään.

Hän vilkuttelee jokaiselle vastaantulijalle ja täysissä julkisissa liikennevälineissä moikkailee jokaista "KKA" ja iso vilkutus! Se on musta ihan kiva tapa. Huomaan, että me sisäänpäinsuuntautuneet suomalaiset jopa hymyilemme kun tuntemattomat moikkaa. Se tuo sellaista avoimuutta keskuuteemme, joka on mun mielestä aika hyvä juttu tottatosiaan.

Pyryn luonne on kyllä kaikinpuolin niin hurmaava, että siihen jää koukkuun. Puheterapeutin sanoja lainaten; Pyry on niiiiiiin syötävän ihana!



Jäikö kysymyksiä? Mitä jäi kertomatta mistä haluaisitte tietää lisää?


keskiviikko 17. elokuuta 2016

9 vuotta sitten

Mitäs 9 vuotta sitten tapahtuikaan?

Silloin oli ilta kun minä ja I tavattiin. Meidän tapaaminen onkin aika hauska: 

Oltiin ystävän kanssa viettämässä maanantai-iltaa
Helsingin keskustassa, sikapäiviä vietettiin Redrum-nimisessä
baarissa. Siitä sitten illan pimetessä vaihdettiin baarista
toiseen. Helsinki-Club baarin edessä sitten kohdattiin I ja 
hänen ystävä.  Huviksemme sitten mun ystävän kanssa
tuumailtiin, että kumpi meistä iskee kumman miehen. Mun 
valinta oli silloin tietty heti I. Mentiin sitten "poikien"
luo jo tokaisin siinä samantien I:lle, että; sä et tuu ikinä 
pääsee musta eroon. I vastasi siihen, että: katotaanko, 
oon just eronnu pitkästä suhteesta, että nii.
(niin olin minäkin eronnu melkeen 6 vuoden ensirakkaus suhteesta)
Tyhmempi ois juossu karkuun ;).

No siinä me sitten yö riehuttiin. Pelattiin mm. footbackilla
ja lähdettiin I:n luokse.

Sillä tiellä olen edelleen. Tässä näin. Samojen seinien 
sisällä. Eikä tuo I oo vieläkään päässy musta eroon.
Ehkä se tais ihastua muhun silloin aika täysillä?


Tosiaan, 9 vuotta tässä ollaan nytten oltu. Paljon paljon kokeneena.

Arvostan I:tä ihan hirveästi. Mä oon ollut ajoittain aika
raskas avovaimo. Psyyke kun on mennyt välillä 
lujasti alaspäin, univaikeudet oli 4 vuotta lähestulkoon 
katastrofaalisia ja muutenkaan en oikein itseä ole
tunnistanut omaksi ittekseni. Välillä miettinyt jopa 
lähtemistä suhteesta, että jos asiat sillä selkiytyis. 
Silti tuo mies on
tuossa pysynyt ja kannatellut mua. 
Välillä olenkin kysynyt, että miten hän jaksaa,
helpoin kun en ole ollut todellakaan.

Mutta kuulemma rakkaus sen tekee.
Ja se rakkaus on sen tehnytkin, että
minäkin oon tässä, enkä ole tehnyt niitä
radikaaleimpia ratkaisuja. 

Pitää käydä välillä pohjalla, että nousee taas ylös.
Toivon kovasti, että tämä tulee kestämään ikuisesti. Sillä
niin paljon on koettu ja varmasti tullaan kokemaan, että typeryyttähän 
se ois parasta edes ruveta vaihtamaan. <3 Niin ja koska
rakastetaan. 


Me sitten käytiin tätä juhlistamassa viikonloppuna Haikon kartanon kylpylässä. Pyry
oli siis yhden yön mummin ja vaarin turvissa.
Tässäpä muutama kuva siltä reissulta.
Oli aivan ihanaa, teki niin hyvää ja tietty seura oli parasta mahdollista!














































tiistai 9. elokuuta 2016

Kesälomareissu


Me tehtiin pitkä pitkä kesälomareissu! Se kesti 2,5viikkoa ja siihen kuului monta eri yöpaikkaa, monta kaupunkia ja yksi mökkireissu.


Lämmöthän tietenkin suosi tämänkin reissun ajan. Mielettömän upeista keleistä on kyllä tämän kesän ajan saanut nauttia!


Kyllähän matkaväsymys iski jo ensimmäisen viikon jälkeen, mutta sinnillä jatkettiin vaan vielä toinenkin viikko ja vielä vähän päälle. Yllättävän raskasta on asua toisten nurkissa ja siinä samalla toisten aikataulujenkin armoilla lähestulkoon. Kaikilla meillä kun on omat juttumme ja omat  rutiinimme.  
Tästä viisastuneena uskon, että meillä on jatkossa joku mökki jostain kolkasta ja vierailemme vain muutaman yön muiden hoivissa.

Tietysti erityisen stressaavan muiden kotona lomailusta teki tuo vilpertti. Pyryllä kun riittää energiaa aina aamun heräämisestä sinne myöhäisiltaan asti. Hän ei vain osaa olla, vaan kokoajan mennään pää kolmantena jalkana.

(voin muuten kertoa, että kun reissussa rähjääntyy ja unta ei kertynyt kenelläkään mitään upeita määriä, ni nyt kotiin tullessa meille kaikille maistuu taas unet aivan loistavasti!)







Loma huipentui mökkeilyyn ystäväperheiden kanssa. Siinä jo sai sen lomaviiliksen aikaiseksi. Tuli tarpeeseen se hetki. Pyrykin pääsi mökkeilyn lomassa järvelle vähän kajakkia kokeilemaan. Tykkäsi kyllä kovasti.

Lomailun ehdottomia tähtihetkiä oli Pyrylle serkutytöt ja pojat, sekä enot ja tädit. Heitä kaikkia pussailtiin ja halailtiin kovasti. Niiden lisäksi tietysti trampoliinit ja pallopelit. Trampoliinin ansiosta oppi hän hyvin hyppimisen taidonkin reissun aikana!


Itse nautin suunnattomasti ylläolevan kuvan maisemista. Luonnossa ja vedessä on taikaa. Ehdottomasti jatkossa pitää enemmän perehtyä lomailussa tähän tyyliin. 

Sunnuntaina sitten reissusta kotiuduttiin ja arki alkoi kertarytinällä heti maanantaina. Päiväkoti ja työelämä. Mukava oli palata tuttuun ja turvalliseen arkeen, vaikka ois vielä viikon lomailutkin maistunut.


Minä sain muuten loman päättymisen kunniaksi silmälasit! On tässä opettelemista uuteen tyyliin!



Kotona on kyllä hyvä olla. Pyryn kanssa arki ja rutiinit on kaiken A ja O.  Pyry on niin kovin villi tapaus ettei tosikaan! Reissuun mahtui monia huolihetkiä siitä, että mihin poika on kadonnut sen sekunnin aikana mitä et häntä silmällä pitänyt. 


Nyt lopetan kirjoittamisen. Ois ollu viel vaikka mitä, mutta tää kone kokoajan sammuu. Rikki mikä rikki. Ei taida hermot enää kestää kirjoitella tällä tätä blogia. Katsotaan, että millon siis on lisätekstiä tulossa, jos edes tulee :(. 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Muumimaailma ja ROBIN CHECK.


Oltiin heti heinäkuun alussa kaveriperheiden kesken mökkeilemässä Kivimäen matkailutilalla Maskussa. Voin suositella tilaa koko sydämestä :). 





yläkerran ikkunan maisemia

Ei nyt tullut otettua näköjään kuin muutama kuva paikasta! Mutta tästä linkistä näet lisää tietoa 
paikasta! Tosi kiva paikka näin lapsiperheillekin! Myös oikein hyvän matkan päässä Muumimaailmasta ja turusta. Sopuhintainenkin jos perheitä lähtee matkaan enemmänkin kuin yksi perhe!  Matkan tarkoituksena oli tavata muumien maailma ja ottaa rennosti!



Muumimaailma on kyllä kiva paikka. Tosi paljon nähtävää kaikenkaikkiaan. Meitä onneksi aurinkoiset kelitkin suosi matkan ajan.




















Kuvista jo sen huomaa, että Pyry tykkää ihan mielettömästi muumeista! Itkuhan siitä aina tuli kun joutui irrottautumaan hetkeksi muumien haleista. Niitä pussattiin ja halattiin kovasti. Mikään muu siellä muumimaailmassa ei niin kiinnostanutkaan kuin muumit ja muumitalon portaat.

Luulen, että seuraavalla kerralla Pyryn kanssa jo päästään ihmettelemään paremmin asioita. Tällä hetkellä kun poika on melkoinen tuuliviiri. Paikalla ei pysytä nanosekuntiakaan, eli keskittyminen yhteen asiaan on yhtä tyhjän kanssa. 

Olimme melkoisen poikki muumimaailmapäivän jälkeen. Vikkelät jalat kun Pyryllä on.


















Pääsimme käymään myös Ruisrockissa katsomassa ROBINia. 
Pyryn toinen lemppariasia elämässä. Olihan hän innoissaan. Hieman hämillään, mutta tyytyväisenä ja täysin lumoutuneena katsoi koko tunnin Robinin esiintymistä. Jos puitteet olisi olleet sallivammat  olisimme varmasti yrittäneet saada nähdä ihan läheltä Robinin, mutta kansaa oli niin paljon, että pienen lapsen kanssa se oli vähä niinkuin pakko lähteä samantien sitten keikan jälkeen pois.






Ja näinhän keikan jälkeen kävi. Uni tuli kantorepussa samantien :).



Kaikin puolin kesä on sujunut meillä aivan ihanasti.
Ollaan tosi paljon touhuttu asioita.
Minä olen kylläkin paljon tehnyt töitä, mutta muut ajat ollaan kyllä menty paikasta toiseen.

Kesän ilmatkin toukokuusta lähtien on täällä etelä-suomessa ollut oikein suotuisat. Tosi nätit ilman lähes kokoajan. Pienet sadepäiväthän kuuluvat kyllä kesään, mutta siis niitäkin on ollut just sopivasti. Ei voi siis ilmastakaan valittaa ollenkaan!

Onneksi vielä hetken tämä kesä jatkuu! Vielä on paljon kokematta asioita! Kerron niistä taas lisää tuonnenpana!





Tiiättekö. Nyt on hyvä. Nautitaan, Ihanaa loppukesän jatkoa kaikille!



lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kesän menneitä ja tulevia tapahtumia.






Käytiin I:n kanssa Tallinnan risteilyllä ennen juhannusta. Matkassa mukana oli mun sisko ja hänen mies. Matka meni oikein jouhevasti ja rennosti. Vaikka menomatka hieman laivaa keikuttikin. 
Pyry oli ensimmäistä kertaa tällöin yötä mummolassa ja sehän oli mennyt täysin nappiin ;). Tänään saa kokea mummolassa yökyläilyn sitten toisen kerran kun minä painun töihin ja I ottaa rennosti.  









Puistoilua tietty on riittänyt kaikkien muiden tekemisten sivussa.






Keskikesän juhlaa vietettiin sitten mökillä. Salon vieressä oli meidän mökkeily paikkamme. oli ihan tosi upea paikka ja laatu seuraa! Meille täysin sopiva tapa juhlia Juhannusta. Kiitos asianosaisille, jotka tämän mahdollisti!





Pyryn kumpparit on aika valtavan kokoisen näköiset tässä :D





Näin lämmintä siellä oli! 




























Ainut loman ahdistus oli punkit! Niitähän järvenrannalla, mustikkametsän keskellä, peurojen seurassa sitten riitti. Miettikää, 3 punkkia löytyi neljässä tunnissa! Onneksi se jäikin siihen määrään kokonaisuudessaan. Punkit ei onneksi kerennyt purra, ainakaan ihmistä. 



Heti juhannuksen jälkeen teimmekin sitten Pyryn kanssa vielä reissun Lahteen mun siskon luo. Matka taittui junalla ja tuo poikahan nautti junan kyydistä ihan hirveästi, kuten alakuvasta huomaa!






Eli tämmöistä pientä matkailua lähimaastossa ja hyvin on matkat menneet.

Pyry on hirveän reippaasti ottanut kaikki matkat, vaikkakin pojan silmälläpito vaatii jatkuvaa ekstratarkkailu. Hän kun on aika kova touhottamaan. Vaarantajua kun ei ole, niin kommelluksia sattuu tuon tuosta. Energiaa vie kyllä aikamoiset määrät kun ei yksin suostu oikein mitään tekemään, paitsi karkamaan. Vesileikit on kivoja, siis silloin jos joku toinen leikkii sillä vedellä ja itse saa katsoa sitä leikkiä. Sama on palloleikkien kanssa. Jos leikki loppuu, sen kyllä kuulee koko kortteli. Se, että kaikki loppuu aikanaan, on käsite mitä ei ymmärretä vieläkään. Leikit siis päättyy miltei aina kovaan huutoon ja rimpuiluun.
Eli kyllä, tuossa jätkässä on tosi paljon itsepäisyyttä ja kärsimättömyyttä.







Meillä on vielä lomat edessä. Mä teen  tällä hetkellä keikkaa sairaalaan. Oon viikonlopunkin siis kivasti töissä. Mutta suunnitelmia kyllä löytyy töidenkin keskelle!
Edessä siintää ainakin vielä muumimaailma, ROBINin keikka ja Kokkolassa käynti.
Niistä kertoilen sitten aina kun reissut on tehty! 


Nautinnollista kesää kaikille ja palaillaan aina välillä ;)




torstai 2. kesäkuuta 2016

Minkälaista mulla on pelkojen kanssa nykyään?





Kokosin tähän tekstiin muutamia  tärkeitä voimalauseita. Ne löytyy tuosta kirjasta joka on viimeisessä kuvassa. Sain sen ystäväpariskunnalta valmistujaislahjaksi <3. Mielettömän hyvä kirja ja kortit! Voin suositella kaikille.






Piti kertoman, että miten mulla menee mun pelkojen kanssa? Yllättävän hyvin etten sanois. Paremmin kuin silloin vuosi sitten. Paljon paremmin. Silloin olin aivan täysin hukassa ja olin ajautunut johonkin pienen pieneen kuplaan pelkojeni kanssa.






Mikäs sitten niihin pelkoihin on auttanut? Se, että puhun puhun puhun ja puhun. Sen lisäksi, että teen käyttäytymisharjoituksia (Opin ahdistuneisuushäiriönettiterapian avulla) ja luen tätä hyvän mielen kirjaa ja yhtä joustava mieli kirjaa, niin liikun paljon ja käyn puhumassa nykypäivänä ihan psykoterapeutin luona. Puhuminen on ollut ehkä se kaiken a ja o. Oon saanut erilaisia ajatusmalleja päänsisälleni. Vaikka sitten puhun seinille, mutta se auttaa mua. Luulenpa, että muutama läheinenkin on saanut mun puhumisesta vähän liikaakin. Mutta kiitos ku ootte kuunnellu. Mulla on nimittäin tapana purkaa ihan viestienkin avulla murehtimisiani ja pelkojani muille. Välillä sen vois jättää tekemättä mutta mä en vaan osaa olla hiljaa näistä asioista. Jos hiljentyisin, niin mä en selviäisi näitten kanssa. Mulla on pakollinen tarve saada kaikki ulos musta ja sitä kautta työstää asiat.



Oon erittäin kova tyttö pohtimaan, mietiskelemään ja murehtimaan. Niitä kun teen niin ahdistun, alan pelkäämään ja panikoin. Eli saan paniikkikohtauksia. Nykyään kun aloitan sen murehtimisen niin alan kääntää niitä ajatuksia päässäni sinne hyvän suuntaan (eli hyviin asioihin) ja toitotan itelleni samalla, että vaikka paniikki ja ahdistus on kurja tila, niin se ei mua voita ja kohta se taas helpottaa hetkeksi. Hengittelen, keskityn just tähän minuuttiin ja badammmmm, ahdistuspelko on useimmiten näillä keinoin voitettu. Eli olen oopinut hallitsemaan pelkojani.




Pelkoja tulee je menee, mutta nykyään olen melko hyvä puhumaan itteni ympäri niiden suhteen. Mä en oo koskaan antanut niille periksi. Se varmaan on se mun voitto niitä kohtaan. Sama mitä pelkään ni meen vaikka hampaat irveessä niitä pelkoja kohti. En oo antanut niiden hallita mun elämää, vaikka hitto vie on monet kerrat siltä tuntunut, että helpompi ois luovuttaa. Mutta ei, mua ei oo tehty luovuttamaan. Tää mun ahdistuneisuushäiriö on aika todennäköisesti kroonista. Eli tulee pysymään. Sen on laukaissut synnytys. Se tulee olemaan siis mulla varmuudella aina, mutta se kans oppii elämään, kuulemma. Tai pakkohan se on oppia, eihän siinä oo muuta vaihtoehtoa. Meni syteen tai saveen ni tää tyttö nousee :D.



Edelleen mä pelkään sitä, että mitä jos mä yllättäin sekoan auton ratissa ja ajan itteni toisten kaistalle tai, että jos vaan näkö lähtee kesken ajon ja ajan kolarin ja saan näillä paniikinpoikasta aikaseksi niin jatkan vaan ajamista. Oon selvinny siitä monta monta kertaa ja selviän jatkossakin. Se on "vain" pelko ja sitä minä ohjaan.

Pelkään myös edelleen kaikki aineita. Pelkään, että mitä reaktioita voin saada mistäkin aineista ja jos niitä menee silmiin ja kuolen ja bläh. Tähän keksin keinon; en käytä mitään järkyttäviä myrkkyjä. En edes värjää hiuksia tällä hetkellä. Käytän luonnollisia aineita hammastahnasta lähtien. 

Pelkään vähän vaikka ja mitä edelleen, mutta suuri muutos näihin on se, ETTÄ;

useimmat pelot ei saa enää otetta mun elämästä. Pystyn elämään pelkojen kanssa ja ne pelot ei määrittele mua. Viskon niitä toisin sanoen välillä päin näköä ;)

Eli kaikessa lyhykäisyydessään; Mä oon hakenut mulle paljon eri apuja ja oon hyötynyt niistä avuista. Mä en tarvitse lääkitystä tälläkään hetkellä tähän (tai no ainoastaan rauhoittavia joita otan jos oikeasti iskee ihan hillitön paniikkiahdistuskohtaus).  Näin on tällä hetkellä hyvä ja eteenpäin ollaan kokoajan menossa.


Nouseeko ajatuksia ja kysymyksiä mieleen? Minä kyllä vastaan ;).